Puijon seurakunnan kirkkoherra Teemu Voutilainen on innostunut ja innovatiivinen johtaja
Voutilainen avasi kirkkoherran työtä ja päästi seuraamaan työpäiväänsä Puijon kirkolla.
Kokous. Toinen kokous. Kolmas ja vielä neljäskin kokous. Tällainen on kirkkoherra Teemu Voutilaisen eräs helmikuinen keskiviikkopäivä Puijon kirkolla.
”Itse asiassa tänään on aika tyypillinen työpäivä. Kirkkoherran tehtäviin kuuluu hyvin paljon kokoustamista ja hallinnon pyörittämistä. Seurakuntalaisia kohtaan yleensä enemmän sunnuntaisin jumalanpalvelusten ja mahdollisten muiden tilaisuuksien yhteydessä”, Voutilainen valottaa.
”Mutta ei tämä mitään yksinäistä puurtamista ole, vaan asioita pohditaan ja viedään eteenpäin yhdessä työtovereiden ja luottamushenkilöiden kanssa.”
Tänään Voutilaisen ei tosiaankaan tarvitse istua yksin työhuoneessaan, sillä hän palaveeraa pappien ja kanttoreiden kanssa, vetää työntekijäkokouksen koko työyhteisölle ja illemmalla on vuorossa vielä seurakuntaneuvoston kokoontuminen.
Uran alussa ajatus kirkkoherran työstä tuntui vieraalta
Teemu Voutilainen on toiminut Puijon seurakunnan kirkkoherrana noin puolitoista vuotta. Virkaansa hän tuli Siilinjärven seurakunnasta, jossa työskenteli kappalaisena.
”Tämä on ollut kuin paluu kotiin, sillä ennen Siilinjärveä toimin Puijon seurakunnan pappina vuosina 2013–2018.”
Tätä nykyä kirkkoherran virkoihin ei välttämättä ole hirveää tunkua, sillä monet papit karsastavat työhön kuuluvaa hallintopuolta.
”Niinhän minä itsekin ajattelin pappisurani alussa, etten ikinä ainakaan kirkkoherraksi halua”, Voutilainen nauraa.
Tämä on ollut kuin paluu kotiin.
Vuosien myötä mieli alkoi pikkuhiljaa kääntyä.
”Huomasin yhä enemmän katsovani seurakuntatyötä lintuperspektiivistä ja miettiväni laajempia kokonaisuuksia kuin vain omaa jokapäiväistä työtäni. Olen aina tykännyt suunnitella ja visioida asioita.”
”Kirkkoherrana pääsee vaikuttamaan seurakunnan toimintaan kokonaisuudessaan ja huolehtimaan kulisseissa, että homma toimii. Minua kiinnostaa kovasti miettiä, miten jonkun asian voisi tehdä paremmin.”
Voutilainen on myös sivutoiminen pappisasessori eli edustaa seurakuntaa tuomiokapitulissa.
”Sieltä saan taas vähän omanlaistaan perspektiiviä seurakuntatyöhön. Pääsen myös tutustumaan muihin seurakuntiin ja niistä aina tarttuu matkaan vinkkejä, joita hyödyntää Puijolla.”
Kuulumisten kysely on tärkeää työyhteisössä
Puijolla ei turhia pönötetä kokouksissa – pappien ja kanttoreiden kokoontuminen alkaa rennoissa tunnelmissa ja naurun säestyksellä.
”Niin ne vaan läppärit ovat tulleet näihinkin kokouksiin”, Voutilainen tuumaa, kun kaikki osallistujat istuvat koneet sylissään.
Kirkkoherra haluaa tietää porukan kuulumisia ennen kuin mennään varsinaisiin työasioihin. Erityisen kiinnostunut Voutilainen on kuulemaan, kuinka seurakunnassa teologiharjoittelijana ollut Henna Niemelä on viihtynyt Puijolla.
Puijolla ei turhia pönötetä kokouksissa.
”Olen tykännyt todella paljon tästä työyhteisöstä, jossa on saanut tehdä hyvin monipuolisesti töitä. Ilmapiiri on sellainen, että kysymyksiä ja omia ideoita on uskaltanut esittää. Ja pakko sanoa, että erityisen vaikuttunut olen kanttoreiden ammattitaidosta, heillä on aivan huikeita esityksiä.”
Päivän kokousputki katkeaa hetkeksi, kun Voutilainen pistäytyy viereisellä kauppakeskuksella ystävänpäivätapahtumassa. Useiden toimijoiden yhteisessä tilaisuudessa on myös seurakunta mukana.
Yhteisvastuukeräyksen liivi päälle ja lipas käteen. Monet tunnistavat kirkkoherran ja tulevat juttusille. Voutilainen kyselee kiireettömästi kuulumisia ja vointeja.
”Kieltämättä välillä kaipaan kohtaamisia ja juttutuokioita seurakuntalaisten kanssa, sehän tässä nykyisessä tehtävässäni jää vähän vähemmälle. Mukava, että pääsin piipahtamaan tämänpäiväisessä tapahtumassa.”
Kirkko on mainettaan parempi työnantaja
Voutilaiselle ei nuorena ollut täysin itsestään selvää, että hänestä tulee pappi.
”Jossain vaiheessa mielessä oli toimittajan ura ja kävinkin tiedotusopin pääsykokeissa Tampereella, mutta ovet eivät auenneet sinne.”
”Isoveljeni lähti opiskelemaan teologiaa ja siitä ehkä sain itsekin pienen inspiraation. Lisäpontta varmasti tuli kristillisestä kotikasvatuksesta ja jo lapsesta saakka muodostuneesta seurakuntayhteydestä.”
Sen sijaan jo opintojen alkuvaiheessa Voutilaiselle tuli varmuus, että hän haluaa kirkon töihin.
Kirkkoa usein parjataan työnantajana.
”Monet teologian opiskelijat saattavat miettiä aika pitkäänkin suuntautumistaan, sillä vaihtoehtoja on useampia. Isoveljeni esimerkiksi päätyi uskonnon opettajaksi.”
Kirkkoa usein parjataan työnantajana, mutta Voutilaisen mukaan se on mainettaan parempi työpaikka.
”Kyllä minä rohkaisisin teologian opiskelijoita hakeutumaan papin uralle, siinäkin on mahdollista suuntautua monenlaiseen.”
”Omaa työyhteisöäni Puijon seurakunnassa en voi kuin kiitellä. Täällä kaikki tekevät työtä sydämellä ja sitoutuneesti, parempaa en voisi toivoa.”
Voutilainen haluaa saada seurakuntalaisten ääntä esiin
Illan seurakuntaneuvoston kokouksessa tulevat käsittelyyn muun muassa toimintakertomus ja uusi strategia.
”Pohdin paljon sitä, miten seurakuntalaisten äänen saisi enemmän esiin. Asioiden valmisteluvaiheessa seurakuntalaiset voisivat laajemminkin olla mukana”, Voutilainen pohtii.
Osallistaminen ja uusien toimintatapojen kehittäminen on selvästikin Voutilaiselle tärkeää.
Täällä on rohkeasti kokeiltu uusia juttuja.
”Jo edeltäjieni Jaana Marjasen ja Reijo Mattilan aikaan Puijon seurakunta oli monessa asiassa edelläkävijä. Täällä on rohkeasti kokeiltu uusia juttuja.”
Yksi puijolainen perinne on luentosarjat. Hiljattain Puijon kirkolla päättyi viisiosainen luentosarja, jossa pureuduttiin Paavalin ensimmäiseen kirjeeseen korinttilaisille. Voutilainen oli johdattelemassa kuulijoita teemaan yhdessä Itä-Suomen yliopiston teologian opiskelijoiden kanssa.
”On tärkeää olla kontaktissa mahdollisiin tuleviin työntekijöihin, ja opiskelijoilta saa aina myös tuoretta näkökulmaa asioihin. Toivon, että luentosarjayhteistyö opiskelijoiden kanssa jatkuu tulevaisuudessakin.”
