Raija Kilpeläinen-Somero haluaa olla valona lähimmäisille
Säyneisessä asuva muusikkoperheen äiti pohtii ihmisyyden olemusta ja puhuu virsien sekä kirkkomusiikin puolesta.
Tarvitsemme kaiken valon, kaiken lämmön aseiksi pimeää vastaan.
Toiset jo sytyttävät tulia, pitävät valoa yllä, että löytäisimme kotiin, että vuorollamme olisimme
valon kantajina toisillemme.
Säyneisessä asuva Raija Kilpeläinen-Somero halusi ottaa haastatteluun mukaan lappeenrantalaisen Tuula Järvisen runon. Raijan mielestä siinä kiteytyy jotain hyvin tärkeää ihmisen tehtävästä: Olla lähimmäisenä, olla valona.
”Meillä jokaisella on oma osamme, kunpa osaisimme käyttää sen oikein”, hän pohtii, ja lisää, että hänellä itsellään on ollut rikas elämä. Asumista ulkomailla, erilaisia työtehtäviä, yrittäjyyttä ja musiikin täyttämää arkea.
Raijaa puhuttelee se, että kukaan meistä ei pääse läpi elämän ilman vaikeuksia.
”Meille ihmisille ei ole luvattu helppoa elämää. Se on työtä ja taistelua, ja ajattelen, että meidät on luotu työtä tekemään. Yksi ohjeeni on – ora et labora, rukoile ja tee työtä. Tässä kaikessa tarvitsemme myös toisiamme ja auttavia käsiä.”
Lähimmäisiä ovat sekä lähellä että kaukana asuvat ihmiset. Raijan sydämellä ovat erityisesti köyhien maitten lapset.
Kukaan meistä ei pääse läpi elämän ilman vaikeuksia
”Minua koskettaa Raamatun kohta: Minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Toivoisin, että meistä suomalaisista löytyisi enemmän kummiutta tukea lapsia ympäri maailmaa. Koulun mahdollistaminen varsinkin tytöille on todella tärkeää, se auttaa koko perhekuntaa.”
Iankaikkinen toivo on aina läsnä
”Olen toivovainen”, Raija kuvailee uskoaan.
”Meillä on iankaikkinen toivo. Uskon, että tässä ei ole kaikki, mitä näemme maanpäällä.”
Herännäisyydessä kasvanut Raija uskoo rukouksen siunaukseen, sukupolvien takaa tulevat esirukoukset kantavat ja vaikuttavat.
Raija on Säyneisen seurakunnan vastuuryhmässä. Korona-aikana hän ollut huolissaan ikäihmisten hyvinvoinnista. Hän antaa hieman kritiikkiä seurakunnille, koska hänestä tuntuu, että vanhukset unohdettiin koteihinsa.
”Olisin toivonut enemmän jalkautumista ihmisten luokse, jos muuten kirkot menivätkin kiinni.”
Raija on vankkumaton maaseudun puolestapuhuja
Raija ja hänen miehensä Jouni Somero muuttivat Säyneisiin 25 vuotta sitten. He ostivat vanhan koulun ja remontoivat siitä perheelleen kodin.
Hirsinen kyläkoulu rakennettiin vuonna 1896, toinen siipi vuonna 1905. Kun Säyneisen seurakunta itsenäistyi 1920-luvulla, toinen luokista vihittiin kirkoksi. Kirkkona tila toimi vuoteen 1940 asti, kunnes nykyinen kirkko valmistui 100 metrin päähän Someroiden kodista.
Kainuusta kotoisin oleva Raija on kiintynyt kotiseutuunsa ja haluaa puhua maaseudun puolesta. Hän kertoo mielissään, miten kyläkunnassa myynnissä olleet talot ovat menneet kaupaksi.
Laulaen on taitettu matkaa Kaavin kirkolta Säyneisen kirkolle
”Arvostan lähellä olevaa luontoa ja sen rauhaa. Usein vasta sitten, kun on poissa kotoa ja matkustelee, osaa arvostaa omaa kotiseutuaan, sen kauneutta ja rikkautta.”
Raija kuvailee kotiseutunsa upeaa historiaa ja sitä, miten kirkkotie on mennyt kylän lävitse polkuna, jota laukkukauppiaat ja itse Lönnrotkin on kulkenut. Somerot ovat olleet mukana vuosittain järjestettävässä kirkkotievaelluksessa, laulaen on taitettu matkaa Kaavin kirkolta Säyneisen kirkolle.
”Minua kiinnostaa kulttuuri ja kotiseudun historia. Toivottavasti saamme säilytettyä mahdollisimman paljon jälkipolville. Olen kiitollinen kodistamme ja siitä, että olemme omalta osaltamme voineet olla vaalimassa paikkakuntamme historiaa.”
Työn puolesta pariskunta liikkuu paljon retkeilyautollaan ympäri Suomea. Yksi ilonaihe viime kuukausina on ollut se, että konserttipaikat ovat vihdoin avautumassa ja musiikillinen perhe on päässyt tauon jälkeen esiintymään. Tuula Järvisen runoja voi kuulla Raijan ja Jounin Runoa ja musiikkia -konserteissa. Uutta on nyt isä-Jounin ja tyttären Anna-Claudian yhteiset esiintymiset.
Virsikirja on varsinainen aarreaitta
Historian lisäksi Raija puhuu intohimoisesti virsien puolesta.
”Mikä aarreaitta meillä onkaan virsikirjassamme!”
Musiikkiluokkien opettaja on harmissaan siitä, että virsien laulaminen on vähentynyt – myös kirkoissa. Hän toteaa, että virret olisivat mitä parhainta valon ylläpitämistä.
”Virsikirja on maamme suola! Seurakunnan pitäisi ymmärtää se. Vanhat virret ovat vuosisatojen perimää ja niiden sanoin on rukoiltu sukupolvia ennen meitä. Ne menevät suoraan ihmisen sisimpään. Jos virret vähenevät ja häviävät jumalanpalveluksista, missä sitten saamme niistä nauttia”, Raija pohtii.
Miten kirkkona voisimme olla valona ajassamme?
”Ajattelen, että parhaiten se onnistuu jakamalla Sanan ruisleipää. Sekä julistamalla kirkkaasti evankeliumia eli ilosanomaa: Sinä olet armahdettu. Miten mahtavaa se onkaan kuulla kaikkien elämän kipujen keskellä. Sitä me jokainen kaipaamme kuulla: olen rakastettu, olen armahdettu.”
100 vuotta täyttävän Säyneisen seurakunnan juhlamessu on su 24.10.2021.