Rippileirillä Rytkyllä nautittiin mahtavasta kesäsäästä, musiikista ja uusista ystävistä
Rippileirien suosio pitää pintansa. Yhteishenki ja yhdessä tekeminen ovat riparin parasta antia.
Kesäkuisena aamuna Rytkyn leirikeskuksen pihamaa kylpee auringossa ja viereinen järvi on peilityyni. Rippileiriläiset ovat ehtineet nauttia aamupalan ja osa porukasta paistattelee auringon lämmössä odotellen päiväohjelman alkamista. Takana on ensimmäinen yö leirillä ja edessä viikko, johon liittyy paljon odotuksia.
Päivän alkajaisiksi nostetaan lippu salkoon
Päivä alkaa yhteisellä kokoontumisella pihalle, lipun nostolla ja pienellä hartaushetkellä.
”Pidetään tänään ihan ensimmäisenä musiikkitunti, että herätään kunnolla ja päästään mukavaan tunnelmaan”, leiripappina toimiva Männistön seurakunnan kirkkoherra Sanna Mertanen ilmoittaa nuorille.
Tämä leiri on musiikkipainotteinen – ikään kuin puolivahingossa.
Musiikki heti yhdisti.
”Varsinaisesti leiriä ei sellaisena markkinoitu, mutta kun saimme tänne musiikkialaa opiskelevan Mira Krögerin suorittamaan harjoitteluaan ja oma kanttorimme Heikki Mononenkin on paikalla koko viikon, niin kyllähän täällä soitetaan ja lauletaan vähän joka käänteessä”, Mertanen hymyilee.
Ensimmäinen musiikkituokio oli pidetty jo tulopäivän iltana.
”Ihmeen hyvin kaikki lähtivät mukaan, vaikka nuoret eivät vielä olleet tuttuja toinen toisilleen. Huomasi, että musiikki heti yhdisti”, Kröger pohtii.
Yhteishenki on leirillä kaikkein parasta
Musiikkitunnilla Kröger ja Mononen jakavat riparilaisille lyömäsoittimet ja tarkoituksena on opetella yhdessä peruskomppi. Pian ilmoille kiirivät rytmit, jotka ovat tunnistettavissa Juha Tapion Sitkeä sydän -kappaleeksi. Läheskään kaikilla leiriläisillä ei ole aikaisempaa kokemusta soittamisesta, mutta kuullun perusteella sitä ei osaisi arvata.
”Tämä peruskomppi sopii melkeinpä mihin tahansa käytössämme olevan laulukirjan kappaleeseen”, Mononen selvittää.
Isosena pääsee aina uudelleen riparille.
Musiikkitunnin aikana leirin isoset ovat vetäytyneet toimiston puolelle suunnittelemaan päivän muuta ohjelmaa.
Sohvi Kanerva ja Nelli Kiiskinen ovat toista vuotta isosina. He molemmat hakeutuivat isoskoulutukseen omien rippileirikokemusten innoittamina.
”Meillä oli niin kivaa riparilla, että halusimme lähteä mukaan tekemään muillekin yhtä mukavaa kokemusta.”
”Hienointa tässä on se, että pääsee aina uudelleen rippileirille. Yhteishenki ja yhdessä tekemisen kokemukset ovat leirielämän parasta antia.”
Leiripäivät täyttyvät opiskelusta, pelailusta ja saunomisesta
Musiikkitunnin jälkeen on hetkinen aikaa nauttia auringonpaisteesta ja ihanasta miljööstä ennen kuin alkaa Sanna Mertasen vetämä oppitunti.
Osa leiriläisistä hakeutuu lentopallokentälle, osa taas veden äärelle laiturille ja rantasaunan terassille.
Kaverikolmikko Joel Hyvärinen, Ville Holopainen ja Luka Varis pysähtyy pohtimaan odotuksiaan tulevan viikon suhteen.
Paljon täällä on tekemistä.
”Eniten varmaan odotetaan saunomista ja uusien asioiden oppimista.”
”Paljon täällä on tekemistä ja tiivis ohjelma. Tunnemme yli puolet tästä porukasta, mutta toivottavasti tullaan tutuiksi muidenkin kanssa”, kaverukset tuumaavat.
Ensimmäisten leirikokemusten perusteella Ville Holopainen on valmis harkitsemaan myöhemmin isoskoulutukseen hakeutumista, Joel Hyvärinen ja Luka Varis eivät vielä osaa ajatella niin pitkälle – ensin nautitaan yhteisestä viikosta, kesästä sekä uusista kokemuksista ja ystävistä.
