Sairaalassa toivoa etsitään yhdessä
Toivo saattaa olla kateissa, kun sairastuminen tai kuolema horjuttaa tunnetta elämän jatkuvuudesta.
”Toivo sisältyy ajatukseen elämän jatkuvuudesta. Kun tulee vakava sairaus tai kuolema, jatkuvuuden ja turvan tunne murtuu. Silloin toivo saattaa kadota”, kuopiolainen sairaalapappi Maarit Koivurova sanoo.
”Toivoa etsitään siten, että viivytään tosiasioissa. Siinä tilanteessa, jossa ihminen juuri silloin on.”
Jos ihminen odottaa tuloksia leikatun kasvaimen laadusta, myös sairaalapapilta kysytään optimismin sijaan rehellisyyttä: uutiset voivat olla hyviä tai huonoja.
”Ei voi olla epärealistinen tai kieltää huonon vaihtoehdon mahdollisuutta. Pitää antaa tilaa pelkojen ja huolien käsittelyyn. Miten minä tai läheiseni selviämme tästä? Mitä jos kuolen?”
”Kuoleman lähellä jatkuvuuden toivo tulee esiin uskossa. Se luo jatkuvuuden rajan tuolle puolelle.”
Pitää antaa tilaa pelkojen ja huolien käsittelyyn.
Elämän ja kuoleman rajalla olo on joillekin helpotus, pääsy pois vaivoista. Toisille usko voi olla omasta vakaumuksesta huolimatta vaikeaa: osaako sittenkään tarttua toivoon taivaasta. Joillekin rukous tai ehtoollinen tuo sairastamiseen toivon näköalan.
Tapaamisissa korostuu pienuus ja viipyminen
Maarit Koivurova korostaa, että sairaalapapilla täytyy olla kyky olla toivottomuuden ja epätoivon keskellä.
Etenkin sairaalan akuuteilla osastoilla jokainen vierailu potilashuoneessa on papille arvoitus. Vain harvoin pappi saa tietää, tuliko tilanteeseen eteenpäin kantava toivo vai ei. Työ ei ole ihmeiden tekemistä vaan rinnalle pysähtymistä.
”Tässä työssä kokee pienuutta. Sanoja enemmän luotan vuorovaikutukseen. Siinä tapahtuu jotain, mikä jättää tunnun pääsystä elämän puolelle.”
Kohtaamisessa tapahtuu jotain, mikä jättää tunnun pääsystä elämän puolelle.
Maarit Koivurovan mukaan toivo on juuri läsnäolossa: joku on vierellä, jakaa tilanteen tunteineen, uskaltaa olla ilman korulauseita.
”Jos ahdistusta ei kestä, tulee tarve ratkaista ja tuoda toivoa jotenkin ulkokohtaisesti. Silloin tulee ohittaneeksi ihmisen kokemuksen ja kriisin. Ehkä toivo on siinä, että uskallamme yhdessä katsoa siihen vaikeuteen tai synkkyyteen.”
Pappi on sopivasti ulkopuolinen
Sairauden kivun ja arvaamattomuuden keskellä joku väistelee synkkyyttä tai pelkoa, moni on yksinkin eikä halua kuormittaa läheisimpiä ihmisiä. Pappi on sopivasti ulkopuolinen.
”Hoitohenkilökunnan kokemus on, että heillä ei ole riittävästi aikaa pysähtyä olemaan potilaan kanssa. Onneksi meillä on antaa tämä työpanos pysähtyä ja olla rauhassa.”
Sairaalapapit tavoittaa arkisin Kuopiossa yliopistollisesta sairaalasta sekä Julkulan, Harjulan ja Niuvanniemen sairaaloista. Akuuteissa tilanteissa päivystävän papin saa kiinni vuoden jokaisena päivänä, yöaikaa lukuun ottamatta. Useimmiten soitto tulee hoitajalta potilaan tai omaisen pyynnöstä. Papit ovat sairaalassa potilaita ja näiden läheisiä sekä hoitohenkilökuntaa varten.
”Ei tarvitse kuulua kirkkoon tai jutella juuri hengellisistä asioista. Puhutaan siitä, mitä ihmisellä on mielessään.”