Seurakunnan päiväkerhosta tulee vuosien varrella elämäntapa
Pitkään toiminnassa mukana olleista perheistä muodostuu yhteisö, joka saa toivotella toisilleen niin hyvät joulut kuin pääsiäisetkin.
Lehtoniemessä asuvat Arvosen ja Pietarisen perheet ovat saaneet kulkea kerhon mukana vuosien ajan.
”Ensimmäinen kontaktini päiväkerhoihin tuli syksyllä 2013, jolloin nyt viidennellä luokalla oleva tyttäremme aloitti kerhon. Sen jälkeen päiväkerho ja perhekerho ovat olleet mukana paria pientä taukoa lukuun ottamatta”, seitsemän lapsen äiti Päivi Arvonen sanoo.
Pari vuotta myöhemmin kerhokuvioihin pääsi mukaan myös Pietarisen perhe.
”Esikoisemme aloitti seurakunnan päiväkerhon kolmevuotiaana vuonna 2015. Sitä ennen olimme käyneet perhekerhossa. Perhekerhoilu jatkuu edelleen päiväkerhotoiminnan rinnalla”, kolmen pojan äiti Jonna Pietarinen sanoo.
Kerholla tavataan aina uudestaan
Joka syksy kerhon ovella seisoo tuttu joukko vanhempia edellisiltä vuosilta. Kuulumisia vaihdetaan ja uusiin tulijoihin tutustutaan. Varsinkin ensimmäisinä kerhopäivinä tilanne on uusi myös koulumaailmaan siirtyneille sisaruksille.
”Tuntuu, että lapsilla on välillä ollut haikeutta kerhoa ja varsinkin perhekerhoa kohtaan. Joskus esikoululainen on ollut pienempien mukana perhekerhossa muistelemassa omia kerhoaikojaan”, Arvonen sanoo.
Pietarinen kuvaa kerhotoimintaa jatkumoksi, missä jokaisen lapsen kerhotaival on tärkeä nähdä myös yksilöllisesti.
”Lapsi on aina omanlaisensa kerholainen ja hänen kerhotaipaleensa on ainutlaatuinen. Toki joitakin nuoremman lapsen kokemuksia saattaa välillä peilata vanhemman lapsen kerhotilanteeseen”, Pietarinen sanoo.
Hyviä eväitä elämää varten
Arvonen ja Pietarinen uskovat, että viimeisen kerholaisen suljettua oven, heihin iskee hetkeksi tyhjyyden tunne. Kerhon myötä yksi luku elämänkirjasta suljetaan ja jäljelle jäävät muistot.
”Eräänä vuonna olimme koko perhe mukana joulukuvaelmassa. Meille oli loppuvuonna syntynyt vauva ja häntä kysyttiin kuvaelmaan Jeesus-lapseksi”, Arvonen sanoo.
Hän muistaa lämmöllä myös lapsiaan ohjanneita kerho-ohjaajia.
”Muutamaan on muodostunut hyvinkin lämmin suhde. Mielestäni ohjaajan persoonalla ja suhtautumisella lapsiin on suuri merkitys perheen sitoutumisessa kerhotoimintaan”, Arvonen toteaa.
Pietarinen puolestaan uskoo, että päiväkerho tulee vaikuttamaan poikien elämään vielä pitkään kerhon päättymisen jälkeen.
”Kerhon tarjoamat arvot ja toimintamallit ovat olleet hyviä eväitä elämää varten. Toivon, että pojat löytävät seurakunnan toiminnasta mieluista ja merkityksellistä tekemistä ja sisältöä nuoruuteen asti.”