Siilinjärven seurakunnan eläköityneet lastenohjaajat kokoontuvat aktiivisesti – itkut ja naurut jaetaan
Kuukausittaiset tapaamiset virkistävät ja edistävät hyvinvointia.
Vuorelan kirkon alakerran kerhohuone täyttyy iloisesta puheensorinasta, kun Siilinjärven seurakunnan eläkkeellä olevat lastenohjaajat kokoontuvat yhteen. Tällä kertaa paikalla on kahdeksan naista. Tapaamisiin osallistujien määrä vaihtelee jonkun verran, mutta hyvin joukko on pysynyt koossa vuosien varrella. Ryhmä on kokoontunut muutaman vuoden ajan, suurin piirtein kerran kuukaudessa.
”Meillä on hyvin mukava ja yhtenäinen porukka”, Kaija Mähönen kertoo.
”Työyhteisömmekin oli tiivis ja meillä oli mukavaa. Mietimme, että olisi kiva nähdä töiden ulkopuolellakin. Töiden päätyttyä on edelleen ollut hyvä nähdä toisiamme.”
Joukko on pysynyt hyvin koossa vuosien varrella.
Porukassa on yli 200 vuotta työkokemusta
Tällä hetkellä Vuorelan kirkon alakerrassa on samassa huoneessa huikeasti yli 200 vuotta työkokemusta seurakunnan lapsityöstä. Ryhmään saadaan lisää jäseniä uusista eläköityvistä ja mukaan on pyydetty jo aiemmin eläköityneet. Jäsenten ikä vaihtelee 60–96 vuoden välillä.
”Nämä tapaamiset ovat kuin piristysruiskeita!”, huudahtaa ryhmän ikäpresidentti, kohta 97 vuotta täyttävä Irja Pietarinen. Pietarinen oli Siilinjärven seurakunnan ensimmäinen lastenohjaaja. Hän oli 60-luvulla mukana aloittamassa seurakunnan päiväkerhotoimintaa aikana, jolloin Vuorelassa ei vielä ollut kirkkoa eikä Siilinjärvellä seurakuntataloa.
Tapaamisissa voi olla teemallista toimintaa.
Kohtaamisten voimalla jaksaa aina eteenpäin
Kahvipöytä notkuu herkkuja nyyttärihengessä. Tänään juhlitaan ryhmän kuopuksen Päivi Halosen syntymäpäiviä. Synttärisankari on valinnut netistä runon ja hartaushetken, jotka katsotaan yhdessä. Tapaamisissa saattaa yleensäkin olla jotain teemallista toimintaa, hartauksia, lausuntaa tai musiikkia – mutta kokoontumisen tärkeimpänä asiana pidetään kuulumiskierrosta. Kuulumiskierroksella kukin kertoo vuorollaan sen, mitä haluaa toisille jakaa. ”Täällä on itketty ja täällä on naurettu”, sanoo Anne Kokkonen, joka on yksi ryhmän kokoavista voimista. Jokainen arvostaa yhdessä olemisen ja vertaistuen voimaa. Nämä kohtaamiset auttavat jaksamaan.
