Taiteilija Sakari Kuosmanen uskoo, että koronapysähdyksen jälkeen avautuu uusia ovia
Koronaviruksen aiheuttama yhteiskunnan lähes totaalinen pysähtyminen koskettaa meitä jokaista, mutta erityisen paljon se on mullistanut esiintyvien taiteilijoiden elämää.
”Aika lailla täydellinen stoppi tuli omalle tekemiselle. Kaikki esiintymiset ja tapahtumat on joko peruttu tai vähintäänkin siirretty hamaan tulevaisuuteen”, Siilinjärvellä asuva muusikko, laulaja ja näyttelijä Sakari Kuosmanen kertoo.
Ihan peukaloiden pyörittelemiseksi monitoimitaiteilijan päivät eivät kuitenkaan ole menneet.
”Ihmettelyn sijaan täytyy yrittää miettiä vaihtoehtoisia tapoja tehdä asioita, yhteistyökumppaneiden kanssa olemmekin pistäneet pystyyn ajatushautomoita. Laulu- ja musiikkiesityksiä ainakin voisi välittää livestriimauksina”, Kuosmanen pohtii.
Mies luottaa hyvän ystävänsä Ismo Apellin lanseeraamaan ajatukseen: kun yksi ovi sulkeutuu, käännetään selkä ja kolme uutta ovea avautuu.
”Se on hienosti sanottu ja sopii tähän aikaan. Uskon, että tästäkin tilanteesta versoo jotain uutta.”
Kiitollisuus ennen kaikkea
Korona on liipaissut läheltä Kuosmasen arkea muutenkin kuin vain työkalenterin tyhjentymisen verran. Mies perheineen nimittäin joutui alkukeväästä karanteeniin.
”Olin tavannut tuttavaani, joka sai seuraavana päivänä kuulla omasta koronatartunnastaan. Altistumiseni vuoksi piti sitten meidänkin pysytellä tiiviisti neljän seinän sisällä. Onneksi testitulos osoittautui kuitenkin negatiiviseksi.”
Työtilanteensa jäätymistä Kuosmanen ei halua murehtia, vaan pyrkii suhteuttamaan asioita.
”Nyt jylläävään virukseen on moni kuollutkin. Itse olen kiitollinen, että ainakin toistaiseksi olen pysynyt terveenä ja elävien kirjoissa.”
Kiitollisuus vilahtelee usein Kuosmasen puheessa
”Olen kiitollinen siitäkin, että hiljattain syntynyt ensimmäinen lapsenlapsemme sai kunnolliset ristiäiset. Seuraavalla viikolla tulivat voimaan rajoitukset ja kastetilaisuuskin olisi pitänyt miettiä uusiksi.”
Kiitollisuus vilahtelee Kuosmasen puheessa melko taajaan.
”Olen oppinut sellaisen hienon sanonnan, kuin että aamulla kiitetään yötä ja illalla kiitetään päivää. Eli elämästä tulee olla kiitollinen. Sen yritän pitää mielessä.”
Upea ääni on arvokas syntymälahjalahja
Se ääni. Kun Kuosmanen esittää Finlandia-hymnin, se ei varmasti jätä yhtäkään kuulijaa kylmäksi.
”Jo lapsena esitin koulun juhlissa yksinlaulua. Minulla oli kova halu esiintyä. Ehkä se oli jonkinlaista hyväksynnän hakemista, koska olin isättömänä erilainen lapsi kuin muut.”
Mies ei ole päivääkään opiskellut laulamista tai musiikkia ylipäätään. Luonnostaan puhtaana soiva ääni herätti aikoinaan kiinnostusta jopa siinä määrin, että Jyväskylän yliopistossa tutkittiin Kuosmasen äänenmuodostusta.
”Koen, että olen saanut arvokkaan syntymälahjan.”
Ensimmäisen kitaransa Kuosmanen sai 14-vuotiaana ja keikkaelämän makuun hän pääsi jo reippaasti alaikäisenä.
Akustiikaltaan kirkot ovat hienoja paikkoja laulaa
Grand Slam, Sleepy Sleepers ja Leningrad Cowboys – muun muassa näissä suuremman luokan kokoonpanoissa Kuosmanen on vuosien saatossa ehtinyt olla mukana. Rocklavojen lisäksi tutuiksi esiintymispaikoiksi ovat tulleet myös monet Suomen kirkot.
”Olen kiertänyt konsertoimassa niissä ja esiintynyt paljon häissä ja hautajaisissa. Akustiikaltaan kirkot ovat hienoja paikkoja laulaa.”
”Ennen esiintymistä tykkään kierrellä kirkossa ja tutustua sen taiteeseen, siitä syntyy tietynlainen hartauden tunne. Erityisen vaikutuksen on tehnyt esimerkiksi Tampereen tuomiokirkossa oleva Hugo Simbergin maalaus Haavoittunut enkeli.”
Täytyy osata pyytää anteeksi
Kuosmasten neljästä lapsesta kotona asuu vielä 15-vuotias kuopus. Muiden koululaisten tavoin hän etäopiskelee tällä hetkellä kotoa käsin.
”Kieltämättä tunnelma välillä kiristyy, kun ollaan koko porukka aamusta iltaan samojen seinien sisällä. Mutta en minä sitä niin pahana pidä, jos välillä tulee sanottua vähän kipakammin toinen toisillemme. Täytyy vain heti osata pyytää anteeksi.”
Anteeksi pyytämisen jaloa taitoa Kuosmasilla arvostetaan korkealle.
”Minusta on tärkeää ihan mitättömien pikku tuiskahdustenkin jälkeen pyytää toiselta anteeksi. Ilma on hyvä puhdistaa heti eikä ruveta myöhemmin enää kaivelemaan sanomisia.”
Koronan sanelema pysähtyminen on pakottanut Kuosmasen opettelemaan myös kärsivällisyyttä.
”Olen hyvin kärsimätön luonne ja haluan ryhtyä toimeen saman tien, kun ideoita syntyy. En jaksaisi tuumailla ja odotella. Nyt on ollut pakko totutella siihen, että asiat eivät etene heti – eivätkä ehkä vielä pitkään aikaan.”
Etenemistä odotellessa Kuosmanen on antautunut pohtimaan, haluaisiko hän vielä tehdä elämässään jotain aivan uutta ja erilaista.
”Olen saanut jo olla monessa mukana, mistä siitäkin olen kiitollinen. Vieläkö olisi mahdollisuus tehdä uusia avauksia? Mene ja tiedä. Mutta sen tiedän varmasti, että minulla on edelleen suuri halu laulaa ja soittaa.”