Tämän vuoden Yhteisvastuukeräys pureutuu vanhusten köyhyyteen
Eri syistä johtuva köyhyys koettelee vanhusväestöä Suomessa ja maailmalla. Vuoden 2021 Yhteisvastuukeräyksen tuotolla autetaan taloudellisissa vaikeuksissa olevia ikäihmisiä niin Suomessa kuin kehittyvien maiden kriisialueilla.
Yhteisvastuu on auttanut jo 70 vuoden ajan satoja tuhansia suomalaisia ja maailman köyhimmillä alueilla asuvia syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta. Vuosittaiseen suurkeräykseen osallistuvat kaikki Suomen evankelis-luterilaiset seurakunnat. Yhteisvastuukeräys käynnistyy 7.2. Sen suojelijana on tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Keräystuotolla autetaan vanhuksia monella tavalla
Yhteisvastuukeräyksen kohde vaihtuu vuosittain. Tämän vuoden keräyskohteen tuotto menee vanhemman väen auttamiseen.
Suomalaisten ikäihmisten köyhyyden taustalla on monenlaisia syitä ja sen näyttäytymisessä on alueellisia eroja. Myös puuttumiskeinot ilmiöön ovat monimuotoisia.
Yhteisvastuukeräyksen ulkomaille menevä osuus tukee maailman katastrofialueilla arvokkaan vanhuuden mahdollistamista monialaisesti.
Ikääntyminen on rikkautta – mutta saattaa koetella voimia
Lääkärikuntamme vanhin, arkkiatri Risto Pelkonen, määritteli Yhteisvastuun pyynnöstä hyvän elämän reseptin ikäihmisille. Heti alkajaisiksi Pelkonen, 89, kyseenalaistaa koko ikäihmis- tai vanhuskäsitteen.
”Ikään kuin vanhat ihmiset olisivat jotain muuta kuin nuoret. Kaikki me olemme yhtä. Ikääntyminen on rikkautta, mutta se voi koetella voimia. Mitä kauemmin elää, sitä enemmän ehtii sairastaa.”
Ikäihmisten köyhyyden taustalla on monenlaisia syitä.
Pelkosen mielestä hyvään elämään – missä iässä tahansa – kuuluu rohkeus tehdä se, mikä on mahdollista ja malttia tyytyä siihen, mille ei voi mitään.
”On oltava sekä rohkea että nöyrä.”
Koti on vanhan ihmisen paikka
Pelkonen puhuu vahvasti kotona asumisen puolesta niin pitkään kuin se suinkin on mahdollista.
”Kotona kullakin paras, sanoo sananlasku. Siellä pärjää huonokuntoisenakin, kun saa tarpeelliset palvelut. Esteettömyys on tärkeää kodissa ja arjen ympäristössä. Syrjäytyminen pilaa terveyden ja elämän ilon.”
Ikäihmisillä tulee olla mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, Pelkonen painottaa. Esteettömyydestä huolehtiminen on yhteiskunnan asia. Siinä vanhusneuvostoilla on tärkeä rooli.
”Kun tulee pitkäaikaishoidon aika, senkin on oltava kodinomainen.”
Vanhukset eivät kuulu ruokajonoihin
Vanhusten suuri osuus ruoka-avun tarvitsijoista on Pelkosen mielestä traagista.
”Turvautuminen leipäjonoon on nöyryyttävä kokemus kenelle tahansa. Ei sinne kukaan mene tuttaviaan tapaamaan. Puute ja nälkä ajavat. Tilastot kertovat, että moni vanha ihminen elää köyhyydessä. Kun köyhyys ja yksinäisyys kulkevat rinnakkain, kaukana ovat elämän merkitys ja toivo. Siitä on kysymys tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksessäkin.”
Olkoon esimerkkinä sairauksien hoitoon tarvittavat lääkkeet. Ne voivat viedä kenen tahansa talouden miinukselle.
”Totta. Paras tapa vaikuttaa lääkkeiden hintaan on omavastuuosuuden pienentäminen. Korkea omavastuu vie monelta vanhukselta viimeisetkin rovot.”
Turvautuminen leipäjonoon on nöyryyttävä kokemus kenelle tahansa.
Risto Pelkonen
Pelkosen mielestä ikäihmisen ahdasta elämää voidaan parantaa yhteiskunnan tukitoimilla. Ensin on kuitenkin löydettävä sairaanhoitoa, sosiaaliturvaa ja huolenpitoa tarvitsevat iäkkäät.
”Selkeästi nimetyllä toimijalla on oltava kokonaisvastuu oman kunnan tai kaupungin iäkkään väestön hyvinvoinnista ja palvelujärjestelmän toimivuudesta. Jokaisella on oikeus riittävään hoitoon ja huolenpitoon”, Pelkonen peräänkuuluttaa.
Apu menee perille yhteistyöverkoston kautta
Yhteisvastuun kansainvälisenä kumppanina on Kirkon Ulkomaanapu.
Kotimaisina yhteistyötahoina ovat Kirkon diakoniarahasto sekä Seurakuntaopiston kokoama kansanopistoverkko. Valtakunnallisen kansanopistoverkon kautta Seurakuntaopisto toteuttaa ikäihmisille maksuttomia taloudenhallinnon koulutuksia sekä digitaitojen valmennusta. Diakoniarahasto puolestaan kohdentaa yhteisvastuuvarat kokonaisvaltaiseen avustustoimintaan yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa.
Kirkkohallituksen täysistunto kannustaa seurakuntia laaja-alaiseen yhteistyöhön verkostoitumalla kuntien, järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa.
Miten lahjoittamani raha jaetaan?
Yhteisvastuukeräys perustettiin 1950-luvun vaihteessa auttamaan sodan tuhoista ja katovuosista kärsineitä suomalaisia. Hyvinvoinnin ja sosiaaliturvan vahvistuttua Yhteisvastuukeräys laajeni kotimaan rajojen ulkopuolelle kansainväliseen diakoniaan.
Keräystuotoista 60 prosenttia ohjataan Kirkon Ulkomaanavun katastrofiavun kautta kansainväliseen apuun. Loput tuotoista käytetään kotimaassa vuosittain valittavaan kohteeseen valtakunnallisesti ja paikallisseurakunnissa. Keräävän seurakunnan toivotaan käyttävän oma tuotto-osuutensa paikallisten tarpeiden mukaisesti.
Jokaisesta lahjoitetusta eurosta noin 80 prosenttia käytetään avustustyöhön ja loput keräyksen vaikuttamistoimintaan, viestintään, varainhankintaan sekä keräyksen yleishallintoon. Tiukka seuranta takaa rahan päätymisen niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.
On monta tapaa lahjoittaa Yhteisvastuukeräykseen
Yhteisvastuukeräykseen voi lahjoittaa haluamansa summan monin eri tavoin: yhteisvastuu-tapahtumassa kolehdilla, netin kautta, MobilePaylla, tekstiviesti- tai puhelinlahjoituksena sekä perinteisellä pankkisiirrolla. Yhteisvastuukeräystä toteutetaan myös lipaskeräyksin.
Tämän vuoden Yhteisvastuukeräys on suunniteltu seurakunnissa koronarajoitukset huomioiden. Tapahtumien järjestäjät kehottavat seurakuntalaisia tarkistamaan viimeisimmät tapahtumatiedot seurakuntien verkkosivuilta. Samalla he ovat toiveikkaina siitä, että mahdollisimman moni YV-tilaisuus järjestyisi.
Kuopion seurakunnissa yksi odotettu tapahtuma on jo perinteeksi muodostunut puuroviikko, joka on suunniteltu viikolle 11. Tuolloin Kuopion torilla on myytävänä ruispuuroa vapaaehtoisella maksulla yhteisvastuun hyväksi.
Lue lisää Yhteisvastuukeräyksen verkkosivuilta.
Seuraa keräyksen aihetunnisteita sosiaalisessa mediassa: #yhteisvastuu2021 #enitenyllättiköyhyys
Yhteisvastuun lipaskeräys on osa isoskoulutusta tuomiokirkkoseurakunnassa
Nuorisotyönohjaaja Jarkko Voutilainen on vastuussa Kuopion tuomiokirkkoseurakunnan isoskoulutuksesta. Voutilainen kertoo Yhteisvastuun lipaskeräyksen olevan osa jokavuotista isoskoulutusta.
Rönön kaupunginosa on ollut tuomiokirkkoseurakunnan nuorten vakiintunut keräyspaikka jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan, sillä se on kompaktin kokoinen alue kiertää kävellen. Lipaskeräys toteutetaan kiertämällä ovelta ovelle pareittain.
Viime keväänä isoskoulutuksessa mukana olleet Enna Lauronen, Joonas Skön ja Liina Repo muistelevat keräyskokemustaan. Ihmiset suhtautuivat kerääjiin positiivisesti.
”Meitä osattiin jo odottaa Rönössä. Monet olivat varanneet valmiiksi käteistä rahaa.”
Pankkikorttia tarjoavia asukkaita nuoret ohjeistivat antamaan lahjoituksensa netin tai puhelimen välityksellä.
”Lipaskeräys on meille nuorille helppo tapa osallistua hyvän tekemiseen. Olemme laittaneet myös itse rahaa lippaaseen”, Maija Jolkkonen puolestaan kertoo.
