Teknologia sulautuu osaksi retkeilyä
Onko kännykkä retkellä uhka vai mahdollisuus? Miten teknologia vaikuttaa kokemukseemme luonnosta?
Horisonttiin jatkuvat pitkospuut. Auringon välke lammen pinnassa. Luonnon herkät yksityiskohdat. Luonnon kauneus ja rauha tekee mieli ikuistaa kuvaksi.
”Meillä on pitkä kulttuurinen perinne siitä, miten luonto on totuttu näkemään ja kuvaamaan. Teknologiset välineet tuovat tämän käden ulottuville”, sanoo Juhana Venäläinen, kulttuurintutkimuksen apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistosta.
Venäläinen johtaa Suomen tutkimusryhmää eurooppalaisessa hankkeessa, jossa tutkitaan hauraiden ympäristöjen digitaalista estetiikkaa ja teknologian vaikutusta luontokokemukseen. Tutkimukseen osallistuu asiantuntijoita ja tavallisia retkeilijöitä. Suomessa käydään soilla: on kerätty ihmisten kokemuksia Lieksassa Patvinsuon kansallispuistosta ja Sodankylässä Viiankiaavan soidensuojelualueelta.
Olennaisinta on hetki ja kokemus
Luontokuviin tallennetaan henkilökohtaista kokemusta: miten juuri minä koin maiseman tässä hetkessä ja tänä vuodenaikana.
”Suolla kauas horisonttiin jatkuvat pitkospuut ovat meditatiiviset. Pitkoksilla menettää liian tiukan otteen aikaan ja paikkaan, pääsee ajatustensa äärelle ja uppoutuu maisemaan. Retkeilijöiden kuvissa on paljon pitkospuita. Ihmisiä näkyy vähän, ja ihmisen roolia jopa halutaan häivyttää. Selfieitä ei juuri ole”, Juhana Venäläinen kuvailee.
Aiemmin luontokuvat otettiin järjestelmäkameralla, nykyisin harva kantaa retkellä painavaa laitetta. Samalla muuttuu kuvaamisen luonne: se ei ole enää niin suunniteltua tai esteettisesti mietittyä.
Retkeilijöiden kuvissa ihmisen roolia jopa halutaan häivyttää.
”Kuvassa ei ehkä ole mitään erityistä. Olennaista ei ole kuvan säilyttäminen vaan kuvan ottamisen hetki. Hetkeen voisi tarvittaessa palata.”
Kuva ja kokemus ovat kuitenkin eri paria. Kuva on visuaalinen eikä pysty toistamaan muita aistihavaintoja.
”Suon tuoksua ei pysty tallentamaan valokuvaan. Suo on hiljainen, tasainen ja tyhjä.”
Luonnossa värit puhuttelevat, mutta ne eivät useinkaan toistu kuvassa. Muokkaamalla kuva saadaan vastaamaan kokemusta. Jälleen teknologia on apuna.
Luontosuhdetta rakennetaan jo ennen retkeä
Yksityisen kokemuksen lisäksi kuvilla on muutakin virkaa.
”Sosiaalisessa mediassa jaettu luontokokemus toimii osana retkien valmistelua, ja monet saavat toisten julkaisuista ideoita.”
Retkivideota katsellessa on retkellä jo etukäteen.
”Valmistelu on osa iloa ja nautintoa. Jo siinä rakennetaan suhdetta luontoon.”
Vaikka somekuvasto voi olla siloteltua ja johtaa pettymyksiin, Venäläisen mukaan retkeilysisältöjen tyyli on yleensä realistinen. Kuvista ja vidoista näkee, että aina ei ole kivaa, vaan on myös kylmää ja tylsää.
Kuviin tiivistyy vastuuta ja vaikuttamista
Tutkimukseen osallistuvat pohtivat myös retkeilyn perustapojen merkitystä.
“Herää mietteitä siitä, miten etiketti tunnetaan. Onko kaikille selvää esimerkiksi viedä omat roskat mennessään?”
Vastuullista on pysyä merkityillä reiteillä, ettei tule tallanneeksi harvinaisia lajeja tai häirinneeksi valokuvauksellaan eläinten asuinsijoja.
Valokuvilla voi nostaa keskusteluun kohteiden luontoarvoja ja erityisyyttä.
“Pahimmillaan hyvän valokuvan haluaminen saa poikkeamaan polulta ja voi aiheuttaa yllättäviä vaikutuksia.”
Kuvien jakamiseen liittyy harkintaa ja säännöstelyä.
”Moni retkeilijä tunnistaa ylikulumisriskin. Ei ole hyvä paljastaa paikkoja, joista puuttuu isojen kävijävirtojen edellytykset. Omasta kokemuksesta kertomiseen liittyy monisyistä pohdintaa.”
Venäläinen huomauttaa, että ylikuumentunut ilmasto, lajikato ynnä muut ympäristökriisit ovat mukana myös silloin, kun mennään luontoon viettämään rauhallista aikaa.
Valokuvilla voi myös nostaa keskusteluun kohteiden luontoarvoja ja erityisyyttä.
”Esimerkiksi Viiankiaavalla kaivoshanke herättää huolta. Alue on pieni paikallinen virkistyskohde, josta osa jakaa kuvia ja käyttää pienetkin mahdollisuudet luontoarvojen säilyttämiseksi. Kuvavirrassa samalle näyttämölle tulevat sekä paikallisten retkeilijöiden kuvat että Elokapinan ja kaivosyhtiön välinen keskustelu.”
Samalle näyttämölle tulevat retkeilijöiden kuvat ja Elokapinan ja kaivosyhtiön välinen keskustelu.
Kuvilla näytetään, mitä kaivoshanke merkitsee linnustolle, virkistyskäytölle tai poronhoidolle. Venäläinen korostaa, että vaikka yksilön kokemukset eivät kamppailujen suuntaa käännä, ne osallistuvat keskusteluihin, joissa muodostetaan mielipiteitä.
Luonnosta oppiminen laajenee
Venäläisen tutkimusryhmä arveli, että mielipiteet teknologian käytöstä luonnossa olisivat jakautuneet. Vastakkainasettelu osoittautui kuvitelluksi, eikä löytynytkään kärkkäitä näkemyksiä siitä, että älypuhelin ei kuulu luontoon.
”Ennen olivat mukana paperikartat, nyt on tärkeää, että puhelin pysyy päällä ja on varavirtaa. Uusia teknologioita omaksutaan yllättävän nopeasti.”
Teknologian avulla voi ottaa selvää lajistosta tai suojelun perusteista.
Myös digilaitteista vähemmän kiinnostuneet ihmiset käyttävät monia teknologioita: karttasovellukset auttavat suunnistamisessa, ja tekniikkaa käytetään lintujen äänien ja kasvien tunnistuksessa.
”Vaikkei tunne lajeja tai kohteen luontoarvoja, voi oppia ne tunnistamaan. Ei ole vähempiarvoista vain käydä eväsretkellä, mutta teknologian avulla voi myös ottaa selvää lajistosta tai suojelun perusteista.”
Sovelluksilla myös kerätään retkeilijöiltä tietoa esimerkiksi lintujen muutosta. Tiedonkeruuseen osallistumalla voi tukea luonnonsuojelua.
Pesäerolla tavoitellaan mielenrauhaa
Samalla, kun käytämme teknologioita intensiivisesti, korostuu hyvinvoinnin ja rauhan etsiminen. Luonto nähdään hyvinvoinnin ja mielenrauhan paikkana. Rauhankaipuu näkyy pesäerona teknologiasta.
Tilanne on kuitenkin jännitteinen. Luontoa kuvatessa hektisyyttä lisäävät välineet voivat myös lisätä rauhaa.
”Kun ollaan arkea paossa samoilla välineillä, ihmiset hakevat teknologian käyttöön tasapainoa.”
Toisia puhelin povitaskussa ei häiritse, vaan on itsestään selvää kuvata tärkeitä hetkiä retkellä ja taukopaikalla. Osalle puhelin tuo turvaa.
”Se laitetaan repun pohjalle lentotilassa. Tehdään ero arkeen, jossa teknologia jäsentää sosiaalisia suhteita. Yritetään olla läsnä ja saavuttaa oma rauha eikä olla kytkettynä kaikkialle.”