Tunteiden piilottaminen voi aiheuttaa jopa fyysisiä vaivoja
Hyväksynkö itseni sellaisena kuin olen? Olenko sinut itseni ja kehoni kanssa? Erityisluokanopettaja ja ratkaisukeskeinen äitiysvalmentaja Petra Saariranta on kysellyt näitä samoja kysymyksiä itseltään, kuten varmasti meistä monet.
Saariranta kertoo olevansa kokemusasiantuntija, sillä hän on kipuillut kehonsa kanssa jo nuoruudessaan. Hän on kirjoittanut yhdessä psykoterapeutti Minna Martinin kanssa kirjan Mielelläni kehossani – kohti hyväksyvää suhdetta itseen (Kirjapaja 2020) sekä julkaisee Keskeneräiset äidit -podcastia.
”Olen sairastanut syömishäiriön teini-iässä, ja jo pikkutyttönä kiinnitin huomiota siihen, miten oma kehoni oli erilainen kuin toisten tyttöjen. Kiusaamistilanne kouluikäisenä oli viimeinen niitti, joka laukaisi sairauden.”
Saarirannan omaan tarinaan liittyy oleellisesti sisäinen kamppailu. Se, miten on ollut vaikeaa kokea hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemista.
”Käsittelin vaikeita tunteitani kehoni kautta. En osannut eritellä tunteita ja ajatuksia, ja syömisen kontrollointi oli siihen apukeino. Oma prosessi ja terapia ovat auttaneet ymmärtämään sekä mieltä että kehoa. Olen oppinut työstämään tunteita ja rakentamaan yhteyttä omaan kehoon uudelleen, ja myös joutunut kyseenalaistamaan yhteiskunnan normeja. Prosessi on ollut pitkä”, Saariranta sanoo.
Minua rakastetaan juuri tällaisena kuin olen
Usko on ollut Saarirannalle merkittävä tekijä syömishäiriöstä toipumisessa ja vaikuttanut hänen koko elämäntarinaansa.
”Usko tuli osaksi elämää parikymppisenä, ja siitä lähtien minua on hoitanut kristillisyyden armon käsitys. Minut on todellakin luotu sellaiseksi kuin olen, minulla on tarkoitus ja merkitys. On taivaallinen Isä, joka rakastaa minua juuri tällaisena.”
Ei tarvitse olla täydellinen.
Saariranta on uskon kautta saanut kokea turvallisuuden tunnetta ja vapautta elää nauttien elämästä.
”Olen saanut vapautua ajatuksista, että pitäisi olla täydellinen ja kaikkivoipa. Olen opetellut olemaan levossa oman herkkyyden ja haurauden kanssa. Parisuhteessa koettu hyväksyntä ja äitiys ovat laajentaneet omaa itsetuntemusta.”
Puhumattomuuden kulttuuri on Suomessa liian yleistä
”Suomalaisessa historiassa sota-ajat ovat edelleen meitä lähellä. On varmasti hyvä tiedostaa, miten sodan kokemukset ovat jääneet ihmisten kehoon yliviritteisyytenä, jännittyneisyytenä ja turvattomuuden kokemuksina”, Saariranta pohtii.
Kolmekymppinen perheenäiti kokee, että hänen sukupolvensa edustaa uudenlaista suhtautumista mielenterveyteen ja sen työstämiseen.
”Nykyään ollaan avoimempia sille, että vaikeita asioita voi käsitellä. Henkilökohtainen hyvinvointi kiinnostaa ja sitä pidetään tärkeänä. Moni asia ei ole onneksi enää tabu.”
Suomalaisessa perinteessä on ehkä ajateltu, että ei kannata märehtiä. Varsinkin tunteisiin ja suhteisiin liittyvät asiat on koettu hankaliksi. Puhumattomuus on ollut ja on yhä suomalaisessa kulttuurissa yleistä, ja se vaikuttaa perheissämme.
Moni asia ei ole onneksi enää tabu.
”Se, että tunteista ei puhuta ääneen, ei poista niiden vaikutuksia. Vaietut asiat vaikuttavat meissä. Ne voivat tihkua rivien väleistä asenteina ja sanattomina ilmauksina.”
Tunteiden piilottaminen tai niistä vaikeneminen voivat aiheuttaa jopa fyysisiä vaivoja.
”Monilta on kuitenkin puuttunut malli siitä, miten omia tunteita voi tunnistaa, nimetä ja ilmaista rakentavasti läheisissä suhteissa. Tunteiden tunnistaminen vaatii myös vahvaa kehoyhteyttä. Näitä asioita nykysukupolvi työstää ja harjoittelee omien lastensa kanssa.”
Liikuntaan voi liittyä syviä solmuja
Keho tykkää liikunnasta, ja sen tärkeyttä korostetaan. Mutta mitä jos en löydä millään liikkumisen iloa?
”Liikuntaa markkinoidaan keinona hallita kehoa. Usein liikuntaan liittyy ulkoista tavoitteellisuutta ja itsensä mittaamista. Milloin olet lähtenyt ulos silkasta ilosta ja nauttimaan ulkoilmasta liikuttaen samalla kehoa?”, Saariranta kysyy.
Vaatii rohkeutta kokeilla uusia asioita.
Liikuntaan voi liittyä syvempiäkin solmuja. Ahdistaako mennä jumppasalille siksi, että ei ehkä osaakaan liikkeitä? Miksi ajattelen, että olen kömpelö eikä liikunta sovi minulle?
”Vaatii rohkeutta kokeilla uusia asioita. Entä jos lähtisin etsimään sellaisen liikuntamuodon, josta voisin tykätä?”
”Kun kirjaa varten tehtiin haastatteluja, monelle liikunta oli ollut keino hallita ikäviä tuntemuksia. Kehosuhteensa työstämisen kautta ihmiset olivat löytäneet uudenlaisen, vapaamman tavan suhtautua liikkumiseen. Suhde muuttui monella myönteisemmäksi ja armollisemmaksi, kun ankaruus ja pakkomielteisyys jäivät pois.”
Tärkeää opettaa lapsille armollisuutta ja lempeyttä itseä kohtaan
Saarirannan perheeseen kuuluu kolme lasta.
”Haluan pitää lujasti kiinni arvoistani ja kiinnittää huomiota siihen, miten puhun itsestäni ja mitä viestiä annan lapsille. Että voisi jäädä muistikuva äidistä, joka arvosti itseään. Tärkeää on myös se, että puhun myönteisesti toisista ihmisiä ja ruoasta.”
”Kunpa oppisimme jo lapsena kuuntelemaan omaa kehoamme ja esimerkiksi lepäämään silloin, kun väsyttää. Itselle pitäisi sallia myös nautinto. Kehomme on myönteinen ja iloinen asia eikä se kaipaa suorituskeskeisyyttä. Haluaisin opettaa myös armollisuutta ja lempeyttä itseään kohtaan”, Petra Saariranta toteaa.