Tytti Määttä ponnisti maatilalta maakunnan johtoon
Ihmisyyden kunnioitus, yhteisöllisyys ja ahkeruus. Nuo arvot Tytti Määttä on perinyt lapsuutensa kasvuympäristöstä maaseudulta ja niitä hän haluaa pitää ohjenuorana myös työssään.
Tytti Määttä aloitti Pohjois-Savon liiton maakuntajohtajana maaliskuun puolivälissä. Kiirettä on riittänyt, kun uutta aluetta ja työtä on pitänyt ottaa haltuun. Kuhmon kaupunginjohtajana ennen nykyistä virkaansa toiminut Määttä on kuitenkin innoissaan uuden edessä.
”Hain tätä työtä pohjois-savolaisten yritysten innoittamana. Olin pannut merkille, että Pohjois-Savossa on paljon monipuolista ja innovatiivistakin yrittäjyyttä – niin sanotusti hyvää pöhinää. Tällaisen alueen kehittämisessä ja sen elinvoimaisuuden ylläpitämisessä on kiinnostavaa olla mukana.”
Työtään Määttä haluaa tehdä jo lapsuudessa omaksuttujen arvojen mukaisesti: ahkerasti, ihmisläheisesti ja yhteen hiileen puhaltaen.
Vastakkainasettelu ei edistä asioiden ratkaisemista
Niin työssä kuin muussakin elämässä, Määtälle on tärkeää, että asioita viedään yhdessä ratkaisukeskeisesti eteenpäin.
”Pyrin rakentavaan vuoropuheluun. Vierastan kaikenlaista vastakkainasettelua, se ei johda mihinkään.”
Tästä hyvänä esimerkkinä Määttä mainitsee usein esillä olevan ”pääkaupunkiseutu vastaan muu Suomi” -asetelman.
Jokainen meistä on oman kotiseutunsa brändilähettiläs.
”Piispa Jari Jolkkonen on mielestäni ansiokkaasti tuonut esille sitä, että tuon kaltainen vastakkainasettelu ei palvele ketään eikä edistä ongelmien ratkaisemista”, Määttä kiittelee.
Vuoden Maaseutukasvoksikin vuonna 2019 valittu Määttä tunnetaan siitä, että hän haluaa puhua suomalaisen maaseudun puolesta.
”Olen pyrkinyt kannustamaan ihmisiä tuomaan oman kotiseutunsa vahvuuksia esille myös sosiaalisessa mediassa. Jokainen meistä on oman kotiseutunsa brändilähettiläs. Toki viestinnässä täytyy olla myös rehellinen ja sen pitää vastata todellisuutta.”
Nuorena Määttä pohti uraa patologina tai poliisina
Määtän juuret ovat Vaalassa, jossa hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa perheensä maatilalla.
”Siellä opin ahkeruuden merkityksen, sillä tehtävää oli paljon. Meillä ei ollut erikseen naisten ja miesten töitä, vaan kaikkea sai ja myös piti tehdä.”
”Vanhemmat kyllä myönsivät helpotusta tilan töistä silloin, kun minulla tai veljelläni oli kokeita koulussa.”
Vanhempien esimerkin innoittamana Määttä pohtii säännöllisesti yrittäjäksi ryhtymistä, nuorena haaveena oli niin patologin kuin poliisinkin ura.
”Poliisikouluun haku tyssäsi siihen, että olin sen aikaisten vaatimusten mukaan liian lyhyt.”
Koskaan Määtälle ei tullut mieleen, että hänen polkunsa veisi joskus kunta- ja maakunta-alan töihin.
”Olin liian lyhyt poliisikouluun.”
”Päädyin opiskelemaan poliittista historiaa ja valtio-oppia Turkuun. Haaveilin enemmänkin kansainvälisestä työstä, sydäntäni lähellä oli esimerkiksi tyttöjen aseman parantaminen. Tutustuin opiskeluaikana moniin maahanmuuttajiin ja erityisesti tyttöjen tarinat jäivät mieleen.”
Elämä ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet kuitenkin johdattivat toiseen suuntaan. Kunta-alan työt Määttä aloitti Suomen Kuntaliitossa. Vuonna 2009 Määttä valittiin kotikuntansa Vaalan kunnanjohtajaksi.
”Kaipasin kotiseudulle ja oli mahtavaa päästä työskentelemään sen hyväksi. Se kyllä tuntui aika hassulta, kun entisistä opettajistani tulikin siinä tilanteessa tavallaan alaisiani”, Määttä nauraa.
Vaalasta Määttä siirtyi kaupunginjohtajaksi Kuhmoon, jossa hän työskenteli vuodesta 2018 alkaen siihen saakka, kun aloitti Pohjois-Savon liitossa.
Ihmisyyden kunnioitus on kaiken perusta
Jos on Määttä oppinut lapsesta saakka ahkeraksi, on hän omaksunut kotoaan myös ihmisyyden kunnioituksen. Yhteisöllisessä pihapiirissä kun asui monenlaisia ihmisiä.
”Meillä hyväksyttiin erilaisuus ja jokaista ihmistä kohdeltiin yhtä arvokkaana. Erityisesti ihailen äitini kykyä kohdata ihmiset lämpimästi ja arvostaen, se on jotain aivan hämmästyttävää”, Määttä herkistyy.
”Mummoni siskolla oli Downin syndrooma ja hänen myötään opin, että emme kaikki ole samanlaisia, mutta olemme saman arvoisia.”
Tämän asenteen Määttä toivoo näkyvän myös omassa johtajuudessaan.
”Emme kaikki ole samanlaisia, mutta olemme saman arvoisia.”
”Minulle on vaikeaa se, jos joku katsoo ylöspäin. Johtajan pitää olla tietyissä asioissa jämäkkä, mutta toivon silti olevani helposti lähestyttävä ja haluan kohdata ihmiset samalta tasolta.”
Määttä on aktiivinen sosiaalisen median puolella. Siellä tunnetusti törmää valitettavan usein ikävään kommentointiin ja suoranaiseen vihapuheeseen.
”Olen itsekin saanut osani siitä, mutta en läheskään siinä määrin kuin monet poliitikot tai julkkikset. Somen vihapuheessa ihmisyyden kunnioitus kyllä loistaa poissaolollaan, mikä on mielestäni kovin huolestuttavaa.”
Kirkon merkitys vaihdellut elämän aikana
Määttä on kirkon jäsen, mutta kirkon merkitys on vaihdellut paljon hänen elämänsä aikana.
”Asuinpaikasta riippuu, millainen seurakuntayhteisö siellä on, ja onko sinne miten matala kynnys mennä. Lapsuudessa seurakunnan kerho tuli itselle hyvinkin tutuksi, varmaan kaikki ikätoverit kävivät siellä”, Määttä muistelee.
”Erilaisuudesta ei saisi tulla lyömäasetta.”
”Arvostan kovasti sitä, että kirkko pystyy monella tavalla tuomaan apua ihmisten elämään. Diakoniatyö tekee paljon hyvää, ja myös ukrainalaisten hyväksi seurakunnat ovat viimeisen vuoden aikana järjestäneet erilaisia tukikampanjoita.”
Määttä toivoo, että kirkon piirissäkin ihmisyyden kunnioitus olisi johtava arvo.
”Toivottavasti siellä ymmärrettäisiin yhteiskunnan muutos ja otettaisiin avoimesti vastaan kaikenlaiset ihmiset. Erilaisuudesta ei saisi tulla lyömäasetta – ei kirkossa eikä missään muuallakaan.”
Pohjois-Savon Liitto tiedotti 25.4., että Tytti Määttä jää virkavapaalle vapun jälkeen rintasyöpäsairauden takia. Määttä leikataan toukokuun alussa, jonka jälkeen varataan aikaa toipumiseen.