Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola pohtii Ukrainan sotaa ja Suomen tilannetta: ”Historiallinen muistimme kertoo siitä, että olemme selviytyneet”
Mika Aaltola on monien suomalaisten mielissä Ukrainan sodan kasvot. Hänen mukaansa Suomi on turvassa, ja myös pidetään turvassa.
Jäyhää karismaa ilmentävä Aaltola nähdään harva se päivä kommentoimassa televisiossa tai sitten hänen osuvia analyysejään luetaan lehdistä tai sosiaalisesta mediasta.
Mika Aaltola kertoo, että viime kuukausien aikana hän on saanut paljon kansalaispalautetta.
”Huolestuneet ihmiset soittavat tai pysähtyvät kadulla juttelemaan. Parhaani mukaan pyrin uhraamaan heille aina sen muutaman minuutin.”
Aaltolan mukaan täysimittaisen sodan syttyminen 24.2. on ollut monille suomalaisille aikamoinen shokki.
”Jo vuonna 2014 Ukrainan suunnalla tapahtui paljon, mutta silloin meillä ei oltu vielä oikein hereillä.”
Venäjällä kirkko on valjastettu sodan taakse
Aaltola muistuttaa, että Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa on tarkasteltava muutenkin kuin taisteluina ja pommituksina. Aseiden kalistelulla on aina myös olemuksellinen puolensa.
”Sota liittyy usein suurvaltojen kunniaan, perinteisiin ja strategiaan. Sotaan käyminen on jonkinlaista itseilmaisua.”
Venäjällä on vaihe vaiheelta siirrytty henkilökulttiin perustuvaan järjestelmään. Aaltola määrittelee sen venäläiseksi fasismin muodoksi, russismiksi.
Suomessa mielipiteenvapaus on sallittu uskonnollisissakin asioissa.
Venäjän ortodoksinen kirkko on nivottu saumattomaksi osaksi poliittista järjestelmää. Arkkipiispa Kirillin johtama kirkko on luonnollisesti sataprosenttisesti Ukrainan sodan takana.
”Venäläinen valtionkirkko eroaa selvästi suomalaisesta kirkosta. Meillä on kansalaisuskonto, joka ilmenee esimerkiksi siinä hartaudessa, jolla erilaiset ihmiset viettävät itsenäisyyspäiväämme.”
Aaltola huomauttaa, että meillä kirkkoa ei myöskään ole valjastettu Venäjän tapaan indoktrinoivaan rooliin.
”Suomessa mielipiteenvapaus on sallittu uskonnollisissakin asioissa.”
Kirkolla on kriisiaikana tärkeä rooli
Mika Aaltola on tämän kevään aikana pannut merkille seurakuntien kriisitietoisuuden ja kriisivalmiuden.
Heti sodan puhkeamisen jälkeen lukuisissa maamme kirkoissa alettiin pitää kaikille avoimia rukoushetkiä. Myös keskusteluapua on ollut tarjolla.
”Tämä kertoo siitä, että huolta on ilmassa. Ihmiset haluavat etsiä lohtua ja yhteyttä toisiinsa.”
UPI:n johtaja näkee kirkolla tärkeän roolin nykyisessä henkisessä ilmapiirissä. Hän pohtii, että ajatus tietynlaisesta kaitselmuksesta on Suomessa elänyt aina vahvana.
Venäjän sielun häiriötila hakee tällä hetkellä poukkoilevasti ratkaisujaan.
”Nyt samaistutaan voimakkaasti Ukrainaan ja sen kansaan. Maata halutaan tukea humanitaarisella avulla ja osallistumalla mielenilmaisuihin. Minusta tämä riittää hyvin tavalliselle kansalaiselle.”
Ukrainan kärsimystä voi helpottaa sillä, että pysymme rauhallisena ja suojaamme mahdollisimman hyvin oman tonttimme.
Aaltola huomauttaa, että venäläisten aloittama oikeudeton sota on jo parissa kuukaudessa saanut aikaan tapahtumien suuren virran.
”Venäjän sielun häiriötila hakee tällä hetkellä holtittomasti ja poukkoilevasti ratkaisujaan. Heille pitää osoittaa, että pahoilla teoilla on aina seurauksensa.”
Toimiva arki on strateginen voimavara
Rauha on luonnollisesti useimpien ihmisten harras toive. Sitä kaivataan myös Ukrainaan.
Mika Aaltolan mukaan ei kuitenkaan pidä lähteä mukaan Venäjän propagandaan, joka kehottaa tekemään Ukrainassa mahdollisimman pikaisen rauhan. Se kun solmittaisiin täysin hyökkääjän ehdoilla.
”Aikoinaan jo kirkkoisät pohtivat paljon oikeutettua sotaa. He totesivat, että oikeamielisyyden ja oikeudenmukaisuuden pitää toteutua, jotta kestävä rauha toteutuu.”
Konfliktissakaan ei saa käyttää voimaa ja väkivaltaa suhteettomasti.
”Siviiliväestön summittainen tappaminen Ukrainassa kielii siitä, mikä sodan osapuoli on oikealla puolella.”
Aaltolan tietynlaiseksi tavaramerkiksi on tullut strategisen päättäväisyyden korostaminen.
”Vallitseva lohduttomuus tulee kääntää arjen vankkuudeksi. Kannattaa huomata, että Suomessa kuitenkin asiat toimivat. Tämä on meille tärkeä voimavara.”
Aaltolan uskonnollisuus lapsuudenkodin perintöä
Keski-Suomen Petäjävedeltä kotoisin oleva Aaltola sai jo lapsuudessaan vahvan tuntuman kristillisyyteen. Hänen äitinsä kävi useissakin seurakunnissa.
”Toki hän luki meille lapsille ääneen myös kreikkalaisia mytologioita ja venäläisiä klassikoitakin.”
Mika Aaltola tunnistaa hyvin itsessään uskonnollisuutta lapsuudenkodin perintönä.
”Luen iltarukouksen, ja olen varsin tietoinen kristillisestä perinnöstämme. Myös jotenkin aistin ihmisten luonnollisen uskonnollisuuden.”
Meillä on vähän sentimentaalinenkin suhde olosuhteiden karuuteen.
Mika Aaltola myöntää olevansa hiukan pahanilmanlintu. Hän kertoo ”ajautuvansa aika helposti sinne synkälle puolelle”.
”Toisaalta suomalaisten pitää aina ollakin varautuneita huonoihin skenaarioihin. Meillä on vähän sentimentaalinenkin suhde olosuhteiden karuuteen.”
Melskeisistä ajoista huolimatta Mika Aaltola rauhoittelee ihmisiä. Rajaseudullakaan ei ole mitään syytä alkaa harkita omaisuuden myyntiä ja muualle muuttamista.
”Suomi on turvassa, ja se pidetään turvassa.”
Hän muistuttaa, että suomalaisten perinne on kasvanut ”tuhatvuotisesta geopoliittisesta altistumasta”.
”Historiallinen muistimme kertoo siitä, että olemme selviytyneet. Pärjäämisen eväänä on yhteisöllisyys; meillä on pidetty kiinni kaikenlaisista ihmisistä.”