Uutistulvasta kannattaa välillä levätä
Vapaan tiedonvälityksen yhteiskunta ei kaunistele uutisia. Negatiivisten uutisten jatkuva seuraaminen voi kuitenkin herättää ahdistusta.
”Milloin oikein voisimme lukea hyviä uutisia”, huokaisin kerran kaverille. ”Toivottavasti emme koskaan”, tämä vastasi.
Mainio vastaus. Vapaan tiedonvälityksen yhteiskunta ei kaunistele uutisia, vaan kertoo asiat kuten ne ovat. Jos jätän ne väliin, käsitykseni maailman menosta vääristyy.
Toisaalta uutisvirta vinouttaa maailmankuvaa. Siinä kun painottuvat poikkeukselliset ja negatiiviset tapahtumat.
Panosta pikemminkin laatuun kuin määrään
Siksi Hyvän historia –kirjan kirjoittaja Rutger Bregman neuvoo, ettei päiväkohtaisia uutisia kannattaisi seurata. Ne kun ripottelevat pienen tiedonjyvän kerrallaan, usein vielä muistuttaen tapahtumien kielteisistä käänteistä.
Niinpä maailmaa alkaa luulla paljon huonommaksi paikaksi kuin mitä se on. Kaikkialla näyttää muhivan pahenevia kriisejä. Katastrofit paisuvat ja kohta rysähtää kunnolla.
Uutiset tahtomattaan vääristävät maailmankuvaa.
Tosiasiassa täällä tapahtuu paljon enemmän hyvää ja kaunista. Ihmiset saavat ystäviä, opiskelijat valmistuvat ja sairauksiin löytyy hoitoja. Köyhyyttä ja aseellisia konflikteja on huomattavasti vähemmän kuin muutama vuosikymmen sitten. Uutiset tahtomattaan vääristävät maailmankuvaa.
Mutta aikuinen ei voi valita tietämättömyyttä. Maailman menosta on oltava jossain määrin selvillä. Bregman neuvoo panostamaan laatuun. Kannattaa lukea laajempia katsausartikkeleita ajankohtaisista teemoista. Aika paljon pyydetty. Pikauutiset siitä ja tästä ovat kuitenkin paljon viihdyttävämpiä. Ja helpompia.
On toinenkin syy miettiä omaa uutiskäyttäytymistä.
Uutisten seuraaminen voi muuttua pakkomielteeksi
Olen huolissani ajankohtaisista ongelmista. Mihin suuntaan sähkön hinta kehittyy? Tulisiko Ukrainan sotaan vihdoin hyvä käänne? Niinpä klikkaan uutissivun auki monta kertaa päivässä.
Mutta petyn yhä uudestaan. Otsikot lupaavat enemmän kuin antavat. Eikä käännettä valoon tule. Niinpä mieli väsyy ja synkistyy. Uutistulvassa kylpeminen muuttuu hukkumisen tunnuksi.
On viisasta rajoittaa uutistulvaa.
Bregmanin ohje alkaa näyttää viisaalta. Uutisia ei kannata seurata jatkuvasti. Se muuttuu tavasta pakkomielteeksi. Kun on tyhjä hetki, klikkaan auki päivän uutisen. En tarvitse mihinkään sirpaletietoa jostakin kolarista ja unohdankin sen heti. Silti kuormitan hetkeksi aivojani tuiki turhalla infovirralla.
On viisasta rajoittaa uutistulvaa. En avaa tasatunnein radiota kuullakseni, mitä juuri nyt on tapahtunut. Se vain tekee levottomaksi. Jätän puhelimen pöydälle, vaikka se onkin vaikeaa. Aivoni ovat tottuneet helppoihin ja nopeisiin ärsykkeisiin.
Hiljaisuus puhuu enemmän ja parempaa
Pikauutisten kelaamisen vastakohta on läsnäolon taito. Taito olla oman itsensä kanssa siellä, missä kulloinkin sattuu olemaan.
Luonto kammoksuu tyhjyyttä, sanotaan. Se pätee myös ihmisen mieleen. Mieli vaatii aina sisältöä itselleen samaan tapaan kuin kieli liikkuu aina suussa. Infotulvan maailmassa moni tottuu hankkimaan tuon sisällön helpoimmalla tavalla. Pidetään aina auki radiota tai telkkaria. Tyhjän hetken tullessa avataan puhelimen uutissyöte tai kissavideot.
Näinkin mieli saa tarvitsemansa sisällön, ajatusvirran. Mutta passiivisella tavalla. Se syötetään mieleen sen ulkopuolelta.
Läsnäolon taitaja toimii toisin. Hän suostuu hiljaisuuteen ja pysähtyy siihen. Ei hötkyile mihinkään.
Mieli nyrjähtää, jos se ei osaa olla hiljaa.
Silloin mieli täyttyy sen omilla ajatuksilla, mitä ne sitten ovatkin. Ne ovat kuitenkin omia ja siksi levollisia. Mieli kun päättää itse, mitä siellä liikkuu.
Kerran kirkolla nuortenillassa eräs 16-vuotias ihmetteli: ”Mitä ihmiset tekivät automatkoilla ennen kuin oli kännykät?” Hän ei osannut kuvitellakaan, että joku istuisi tunnin paikoillaan ihan vain itsensä kanssa. Hulluksihan siinä tulee.
Ehkä asia on päinvastoin. Mieli nyrjähtää, jos se ei osaa olla hiljaa. Jos jokainen hetki täytetään ulkopuolisella hälyllä, aivot eivät enää toimi. Niitä täytyy pitää elossa ulkopuolelta käsin, ikään kuin tekohengittää. Nuori tekee sen somettamalla, aikuinen uutisvirralla.
Toinenkin mahdollisuus on olemassa. Suljen hälyäänet ja kuuntelen hiljaisuutta. Se puhuu enemmän ja parempaa.