Vain elämää, ei sen kummempaa
Kevään ylioppilas Onni Yläkorhola on monen muutoksen edessä.
Tänä keväänä Gaudeamus igitur soi Kuopion taidelukio Lumitin uuden koulurakennuksen ensimmäisissä lakkaisissa. Sitä laulamassa on myös valkolakin päähänsä painava Onni Yläkorhola kavereineen.
”Kirjoitukset menivät hyvin. Omia juhlia odotan todella paljon: juhlat on mahtavalla paikalla, ja on paljon tuttuja tulossa.”
Tie taidelukioon alkoi peruskoulun kolmannella luokalla, jolloin Onni Yläkorhola aloitti musiikkipainotteisella luokalla Kalevalan koulussa. Omaksi soittimeksi valikoitui saksofoni. Musiikkiopinnot osana koulunkäyntiä jatkuivat Minna Canthin yläkoulussa. Perhettä ja musiikinopettajia käy kiittäminen musiikkiin innostamisesta. Nykyisin musiikkiharrastus tulee jaettua isän kanssa yhteisillä keikkalavoilla.
Musiikki rytmittää Yläkorholan arkea merkittävästi.
”Joka viikko on monet eri treenit. Nykyisin useimmat ihmiset ympärilläni ovat musiikin tuomia.”
Oma paikka on löytynyt rennosti
Nuoren miehen kouluhistoriaan osui koko maailmaa ravistellut pandemia.
”Olin keväällä 2020 ysiluokalla. Se oli paras kevät, mitä on ollut. Ei tarvinnut hirveästi tehdä kouluhommia. Talvi päättyi jo maaliskuussa, niin käytiin kavereitten kanssa joka päivä nuotiolla ja pelaamassa koripalloa. Se oli rentoa ja jotenkin jännittävää, ei mitenkään pelottavaa. Myöhemmin korona vaikutti negatiivisemmin, kun tapahtumia peruttiin. Lukiossa oli tylsää olla kolme viikkoa etäkoulussa. Bändit sentään pyörivät ja sai käydä treenaamassa.”
Olen tutustunut lukiossa avoimesti erilaisiin ihmisiin.
Vaikka arjen jakaa nyt musiikkia ja taidetta harrastavien kaverien kanssa, omaa paikkaa on saanut hakea.
”Lukiossa olen tutustunut aiempaa avoimemmin erilaisiin ihmisiin. Minulle ei Lumitissa sattunut samalle luokalle läheisiä kavereita, ja aluksi koulu tuntui vieraalta. Porukka oli jotenkin liian taiteellista. Epäröin, oliko edes hyvä idea mennä taidelukioon.”
”Ensimmäinen vuosi ei ollut niin kiva, kuin olisi voinut olla. Omasta tahdostani halusin olla yksin. Kakkosvuonna kaikki muuttui, kun kasvoin ja uskalsin olla enemmän esillä. Siitä lähtien on ollut parasta aikaa.”
Kannattaa olla rohkea ja tarttua myös jännittäviin tilaisuuksiin.
Nuorten pahoinvointia ja paineita Yläkorhola ei ole lähipiirissään kohdannut, vaan kaveripiiri ja samanlainen elämäntilanne on kannatellut.
”Monella varmasti on lukiossa paineita. Varsinkin meidän koulussa on kaikenlaista. Moni kuitenkin ottaa tietyllä tavalla rennosti. Kirjoituksiinkin keräännyttiin lukemaan porukalla. Kun kaikki opiskeli, ei jäänyt mistään paitsi.”
Yläkorhola kokee ylittäneensä itsensä monta kertaa. Ein sanomisen sijasta hän kannattaa rohkeutta tarttua myös jännittäviin tilaisuuksiin.
”Vaikka jossain asia tai johonkin meneminen on aluksi epäilyttänyt, on kannattanut mennä. Tulee hyvä olo itsestä.”
Monen uuden edessä
Yksi rohkeutta vaatinut valinta oli hakea varusmiessoittokuntaan, jonne pyrki omista tutuista vain yksi. Nyt Yläkorhola on saanut iloisia uutisia: soittokunnan ovi aukesi ja ensi vuoden alussa savolaisen suuntana on Hämeen Parolan prikaati.
”Ajatus varusmiessoittokunnasta jäi mieleen jo joskus ala-asteella, kun kävin koulun kanssa soittokunnan keikoilla. Kaverit on vitsailleet, että sinä et ainakaan joudu ekana rintamalle, kun vain soittelet.”
Kohta tuttu porukka ei ole enää ympärillä.
Hyppyjä tuntemattomaan riittää.
”Jännittää se, että kaverit lähtee armeijaan ja muuttaa pois jo nyt kesällä. Kohta tuttu porukka ei ole enää ympärillä.”
Jos kaikki menee toiveiden mukaan, syksyllä muuttoauto vie Onni Yläkorholan ja hänen tyttöystävänsä Tampereelle. Yläkorhola on hakenut Tampereelle opiskelemaan rakennustekniikkaa.
”En kyllä tiedä, menenkö sinne. En vielä tiedä, mitä haluan tehdä. Matemaattiset aineet ja teekkarikoulutus tuntuvat mielenkiintoisilta. Muusikkona toimeentulo saattaisi olla epävarmaa.”
Muutto lapsuuden kodista kuitenkaan ei ole Onni Yläkorholalle enää mikään juttu, sillä hän on jo vuoden verran asunut tyttöystävänsä kanssa.
”Omilleen muuttaminen sujui luonnollisesti. Vesilaskun suuruus kyllä yllätti”, hän naurahtaa.
Vaivihkainen muutto kotoa on pehmentänyt muutosta vaihtaa maisemaa. Uusi kaupunki kuitenkin jännittää.
Minun on helpompi selvitä, kun on kiireistä. Paikalleen jäädessä on vaikeampaa jaksaa.
”Vielä ei edes tiedetä varmasti, päästäänkö kouluun. Jotain töitäkin pitäisi tehdä puoli vuotta ennen armeijaa. Onneksi minun on aina ollut helppo saada kavereita. Ei ole tarvinnut yksin olla koskaan.”
”Minun on helpompi selvitä elämässä, kun on kiireistä. Paikalleen jäädessä on vaikeampaa jaksaa. Nytkin on samana päivänä bänditreenit, tämä haastattelu, toiset treenit, soittokeikka Kummisedässä ja illalla työt pyörätaksissa.”
Pyörätaksikuskin homma on pienen unelman täyttymys.
”Haaveilin jo nuorempana tuollaisesta. Se on ihan parasta. Masentaisi, jos pitäisi olla kesällä sisällä ja nousta aikaisin vaikka töihin kaupankassalle. Iltakymmenestä aamuviiteen sopii minulle. Pyörätaksissa näkee paljon ihmisiä ja syntyy hauskoja kohtaamisia. Pidemmällä matkalla tulee jopa osaksi porukkaa. Samalla tuntee myös lisää kaupungista ja sen yöelämästä ilman, että on itse juomassa alkoholia joka viikonloppu.”
Mieluummin Kuopio kuin Amerikka
”Minulle on tärkeää hyvä mielentila. Teen sitä, mikä hyvältä tuntuu.”
Esimerkiksi keväällä äänestäessään ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa Yläkorhola pisti merkille, kuinka äärimmäisiä mielipiteitä joillakin on puolueiden kannattamisesta. Se tuntuu vieraalta.
”Minulla ei ole kovin äärimmäisiä mielipiteitä. En määrittele toista ihmistä vahvasti vaikka sen perusteella, mitä puoluetta hän kannattaa. Hyväksyn toiset ihmiset erilaisine ajatuksineen.”
Omissa unelmissa ovat perhe, hyvä toimeentulo ja kiva koti jossain päin Suomea, vaikka Kuopiossa.
”Täällä voisi olla vaikka koko iän. Kuopio kehittyy paljon, ja täältä saa kaikki palvelut. On silti kiva lähetä opiskelemaan johonkin muuhun kaupunkiin ja pois sieltä, missä on aina asunut. Amerikasta en kuitenkaan unelmoi niin kuin moni muu. Eurooppa voisi olla kiva, mutta Suomikin kelpaa – ja Kuopio.”