Valmis seurakuntalehti on monen tekijän summa ja yhteistyön tulos

Käsissäsi on Kirkko ja koti -lehden 110-vuotisjuhlanumero. Kuten ehkä huomaat, on lehti saanut juhlan kunniaksi uudenlaisen ulkoasun, joka enemmän vastaa tätä päivää.

Ulkoasu-uudistusta on pohjustettu jo kevättalvesta alkaen, mutta ei lehden sisältökään aivan käden käänteessä synny. Tämän numeron suunnittelu on laitettu tulille kesällä ja viimeiset juttuaiheet päätetty reilua kuukautta ennen lehden ilmestymistä. Hyvin suunniteltu kun on puoliksi tehty.

Ideariihi kokoontuu säännöllisesti suunnittelemaan sisältöjä

Pöytä täynnä läppäreitä, lehtiöitä ja post-it-lappuja. Viestintäyksikön viisihenkinen tiimi ja Siilinjärven viestintäsuunnittelija kokoontuu noin parin kuukauden välein suunnittelemaan 2–3 tulevaa lehteä.

Yhdellä koneella on auki vinkkilista, jonne on kirjattu sekä viestintätiimin omia että lukijoilta ja seurakunnan työntekijöiltä tulleita juttuvinkkejä. Toisen läppärin ruudulle avataan lehden sivupohjat, joita palaverin aikana täytetään.

Sitten ei muuta kuin mietintämyssyt päähän ja ideoita ilmaan.

Jokainen lehti on suunnitteluvaiheessa kuin tyhjä taulu.

Jonkinlaista runkoa suunnittelulle saadaan esimerkiksi kirkkovuoden tapahtumista, vuodenajasta ja ajankohtaisista teemoista. Silti jokainen lehti on suunnitteluvaiheessa kuin tyhjä taulu, jota täytyy jostain kohtaa alkaa maalata.

Suunnittelussa täytyy yrittää huomioida myös tasapuolisuus: esillä ihmisiä eri ikäluokista ja taustoista sekä juttuja eri seurakuntien alueilta. Myönnettäköön, että tämä saattaa olla helpommin sanottu kuin tehty. Toisinaan nimittäin huomaamme, että jossain numerossa on esimerkiksi haastateltu valtaosin miehiä. Korjausliikettä yritetään sitten kyllä seuraavaan lehteen.

Lehdenteossakaan kaikki ei mene kuin Strömsössä

Kun lehden juttusisältö on saatu pakettiin, siirrytään miettimään kuvitusta ja erityisen tarkkaan sitä, minkälaisia kuvia halutaan kanteen – niin lehteen kuin tapahtumaliitteeseenkin. Pohdittavana on, mitkä on mahdollista kuvata itse ja mihin aiheensa puolesta, tai muusta syystä, yritetään etsiä kuvituskuvia käytettävissä olevista kuvapankeista.

Työnjaon jälkeen on aika upottaa kädet saveen ja ryhtyä konkreettisesti tekemään tulevia lehtiä.

Haastattelut pyritään sopimaan jo hyvissä ajoin, sillä ihmisten kalenterit ovat yllättävän täysiä eikä sopivaa aikaa välttämättä löydy aivan sormia napsauttamalla. Etupainotteisuus kannattaa myös siksi, että haastateltavien yhteystietoja ei aina ole helposti löydettävissä tai heitä ei saa nopeasti kiinni vaikkapa lomien tai työmatkojen vuoksi.

Työnjaon jälkeen on aika upottaa kädet saveen.

Suunnitelma on se, mihin nojataan. Hyvin usein lehden tekeminen ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Kaavailtua haastattelua ei ehkä saadakaan tehtyä, koska haastateltavaa ei saada kiinni, hän ei ole halukas jututettavaksi, aikataulut eivät käy yksiin tai sovittu haastattelu peruuntuu sairastumisen vuoksi. Tapahtumat, joista on tarkoitus mennä tekemään repparia, saattavat peruuntua. Kuvaustilanteet joudutaan toisinaan miettimään uusiksi esimerkiksi hankalien sääolosuhteiden vuoksi. Tilanteet elävät ja aina pitää olla valmius ottaa käyttöön varasuunnitelma – tai varasuunnitelman varasuunnitelma.   

Ihmisten kohtaamiset ovat työn suola

Haastattelut ja juttukeikat erilaisiin seurakunnan tapahtumiin ovat vain yksi osa koko lehdentekoprosessista, mutta ehdottomasti se kaikkein antoisin. Hienoja kohtaamisia, mielenkiintoisia tarinoita, uutta tietoa ja yhteisöllisiä tapahtumia. Kynä sauhuaa ja kamera taltioi ilmeet, eleet ja tunnelmat.

Ennen kuin valmis juttu on lukijoiden silmien edessä, on välissä monta vaihetta. Kerätystä kuvamateriaalista ja muistiinpanoista vain valitettavan pieni osa päätyy lopulliseen tuotokseen. Karsiminen ja valinnan vaikeus aiheuttavat lähes joka kerta pähkäilyä. Toimittaja ja kuvaaja valitsevat yhdessä juttuun tulevat kuvat useiden kymmenien vaihtoehtojen joukosta: Mikä kuva puhuttelee? Missä on paras tunnelma? Onko kuvattavalla oikeanlainen ilme?

Kamera taltioi ilmeet, eleet ja tunnelmat.

Jutun valmistuttua se lähetetään vielä haastateltavalle katsottavaksi faktojen tarkistusta varten. Kun palaute on saatu, lähtee teksti ja kuvat Kajaanissa sijaitsevaan taittoon. Poikkeuksena tämä juhlanumero, jonka on taittanut oman viestintätiimin graafikko-kuvaaja.  

Lehteen koostetaan myös erillinen 8-sivuinen tapahtumaliite. Sen työstäminen on varsinaista palapeliä, eikä vähiten siksi, että siihen tarvitaan paljon kuvia. Tapahtumatietoihin voi tulla paljonkin muutoksia ja myös tapahtumien määrä vaihtelee eri kuukausina. Välillä on vaikeus mahduttaa kaikki materiaali kahdeksaan sivuun, välillä taas sivuja jää tyhjäksi – varasuunnitelma poikineen pitää siis olla takataskussa liitteenkin suhteen.

Lehden ohella tehdään paljon muutakin viestintää

Taitosta tulevia vedoksia katsotaan porukalla läpi. Huomiota kiinnitetään tässä vaiheessa erityisesti visuaaliseen vaikutelmaan, tehdään vielä hienosäätöä ja viimeisiä korjauksia.  

Lehti lähtee taitosta Sanoma Manun painoon Tampereelle ilmestymispäivää edeltävänä perjantaina. Homma ei viestinnän osalta ole vielä siinä kohtaa valmis. Lehden jutut ja kuvat on muokattava verkkolehteen sopiviksi ja syötettävä verkkoon. Ne ovat luettavissa lehden ilmestymispäivänä klo 8 alkaen osoitteessa kirkkojakoti.fi. Samaisena päivänä lähtee tilaajille myös Kirkko ja koti -uutiskirje. 

Lehden jutut ja kuvat on muokattava verkkolehteen sopiviksi.

Kirkko ja koti -lehti on ulospäin näkyvin osa seurakunnan viestintäyksikön työtä, mutta ei suinkaan sen koko kuva. Lehdenteon ohella pyörii koko ajan tapahtumatiedotus eri kanavien kautta, somepäivitysten tekeminen, verkkosivujen päivittäminen, mainoskampanjoiden suunnittelu, valokuvaaminen, sisäinen ja ulkoinen tiedottaminen, muiden tiedotusvälineiden seuraaminen sekä vaihtelevassa määrin graafinen suunnittelu.