Yksinäisyys voi seurata lapsuudesta aikuisuuteen – älä työnnä ketään ulkopuolisuuteen
Jokainen voi käytöksellään vaikuttaa siihen, ettei työnnä toista ulkopuolisuuteen. Myös kirkolla on hyviä voimavaroja torjua lasten ja nuorten yksinäisyyttä, sanoo professori Niina Junttila.
Se tuntuu siltä, kuin eläisi haamuna muiden joukossa. On sama, onko elävä vai kuollut.
Tuntuisi paremmalta tulla hakatuksi kuin olla toisille niin yhdentekevä.
Se tuntuu siltä, kuin eläisi haamuna muiden joukossa. On sama, onko elävä vai kuollut, kuvailevat lapset yksinäisyyttä
Näin ovat lapset kuvailleet yksinäisyyden kokemustaan Niina Junttilalle. Opetusneuvos, kasvatuspsykologian professori ja yksinäisyystutkija tietää, mitä suomalainen yksinäisyys on. Siltä eivät välty lapset ja nuoretkaan: vuoden 2019 kouluterveyskysely kertoi, että esimerkiksi lahtelaisista 4.—5.-luokkalaisista 4,8 prosenttia ja 8.—9.-luokkalaisista 10,1 prosenttia kokee itsensä yksinäisiksi. Aikuisista noin 10 prosenttia kokee vakavaa yksinäisyyttä, ajoittaista yksinäisyyttä jopa 25 prosenttia.
Pojille voi syntyä käsitys, että heidän ei kuulu edes kaivata ystävää
Sosiaalinen yksinäisyys on tunne siitä, ettei elämässä ole riittävästi kavereita, verkostoa. Niina Junttila kertoo, että tytöt ja pojat kokevat tätä suurin piirtein saman verran. Emotionaalinen yksinäisyys taas on tunne siitä, että elämästä puuttuu läheinen ystävä, ja tämä on pojilla yleisempää kuin tytöillä.
Yksinäisyyttä on, kun läheinen ystävä puuttuu tai kun verkosto, kaverit puuttuvat – pojat ja tytöt tuntevat eri tavoin
”Olemme psykologisilta perustarpeiltamme samanlaisia, mutta kulttuurisesti mielletään, että tytöillä on ’best friendit’ ja pojilla jalkapallojoukkueiden kaltaiset porukat. Tytöt voivat sanoa ääneen, että ei ole ketään kaveria, mutta pojille syntyy käsitys, ettei heidän edes kuulu kaivata ystävää. Se jää vaivaamaan puutteen tunteena. Asiaa pahentaa, jos pojat eivät puhu siitä kenellekään”, Junttila kertoo.
Ujous ja arkuus altistavat yksinäisyydelle
On joitakin yksinäisyydelle altistavia geneettisiä riskitekijöitä kuten varhaislapsuuden ujous, arkuus, sisäänpäinkääntyneisyys ja neuroottisuus. Myös yksinäisten vanhempien lapset ovat muita useammin yksinäisiä. Silti yksinäisyyden muodostuminen on aina yksilökohtaista.
”Jos vanhemmat tiedostavat asian, siihen voi vaikuttaa harjoittelemalla itseluottamuksen rakentamista tietoisesti”, Junttila sanoo.
”Koskaan yksinäisyys ei ole lapsen oma syy.”
Olennainen yksinäisyyttä luova tekijä on ostrakismi eli tahallinen tai tahaton ulkopuolelle sulkeminen. Silloin lapsi muuttuu toisille näkymättömäksi. Hän kokee: Olen huonompi. En kelpaa. En kuitenkaan pääse mukaan, turha yrittää.
Ulkopuolelle jätetty kokee, että hän ei kelpaa. Koskaan yksinäisyys ei ole lapsen oma syy
Yksin jäänyt rakentelee suojamekanismeja. Hän saattaa vetäytyä omiin oloihinsa tai olla aggressiivinen, jolloin toiset saattavat alkaa vältellä häntä. Syntyy haitallinen kehä.
Yksinäisyys on riski terveydelle
Yksinäisyys on valitettavan pysyvää. Aikuisista yksinäisistä suurin osa on ollut sitä jo lapsena tai nuorena. Lapsuuden yksinäisyys on myös suuri riskitekijä terveysongelmille ja muillekin vaikeuksille. Junttila kertoo tutkimuksesta, jossa ilmeni, että kahdeksanvuotiaana yksinäisyyttä kokevat pojat olivat kymmenen vuoden kuluttua muita useammin myös ahdistuneita, masentuneita, aggressiivisia tai itsetuhoisia.
”Mikään muu tekijä ei selittänyt ongelmia niin vahvasti”, hän sanoo.
Yksinäisyys saattaa vaikuttaa myös oppimiskykyyn, koska itseluottamus, motivaatio ja kyky ilmaista itseä heikentyvät.
Yksinäisyys satuttaa syvästi. Sitä hävetään ja peitellään. Siksi läheisten on joskus vaikea sitä huomata.
”Jos jokin lapsen hyvinvoinnissa tai olemuksessa muuttuu, se voi olla signaali. Hän voi olla hiljaisempi, ärtyneempi tai väsyneempi”, Junttila kuvailee.
Juttele, älä kovistele
Lapsen tai nuoren kanssa olisi silloin tärkeää jutella, mutta ei kovistellen: ”Nyt istut ja kerrot mikä vaivaa.” Silloin lapsi saattaa sulkeutua kuin simpukka.
Junttilan mukaan parhaita tilaisuuksia ovat vaivihkaiset kiireettömät hetket, jolloin vanhempi on lapsen kanssa kahdestaan ilman häiriötä — esimerkiksi ruokaa laittaessa tai saunan löylyssä.
”Itse huomasin, että hyviä tilaisuuksia olivat ne, kun kuskasin lastani vesipallotreeneihin. Istuttiin tunti suuntaansa pimeässä autossa kahdestaan. Oli helppo puhua”, hän kertoo.
Junttilan mukaan vanhemman tärkein tehtävä on viestittää lapselle, että tämä on hyväksytty, rakastettu, kiva ja ihana. Jos yksinäisyys on edennyt niin pitkälle, että se aiheuttaa ahdistuneisuutta, terapeutti tai psykologi voi auttaa ajatusvääristymien purkamisessa.
Vanhemmat, opettajat ja muut vastuulliset aikuiset voivat auttaa sosiaalisten taitojen harjoittelussa ja luoda mahdollisuuksia yhteisiin mutkattomiin matalan kynnyksen kohtaamisiin. Junttila toteaa, että seurakunnilla on valtavasti voimavaroja juuri tällaiseen toimintaan.
”Näkisin, että kirkko on avoin organisaatio, johon on helppo tulla”, hän sanoo.
Rippikoulu on loistava täsmäase yksinäisyyttä vastaan
Yksi merkittävimmistä kirkon keinoista nuorten yksinäisyyden torjunnassa on rippikoulu.
”Yläkoulututkimuksissa nousi esiin, että poikien emotionaalinen yksinäisyys vähenee merkittävästi kahdeksannen luokan lopussa johtuen rippikoulusta, jossa saa kuulua ryhmään ja ilmaista tunteita. Se oli iso löydös.”
Yhteiskuntaa vaivaa välinpitämättömyys. Ilkeydestä on tullut sallitumpaa. Ystäviä saatetaan ”konmarittaa” pois elämästä
Harva haluaa tarkoituksella sulkea ketään ulkopuolelle, mutta Junttila toteaa, että yleisellä tasolla suomalaista yhteiskuntaa vaivaa tietynlainen välinpitämättömyys. Ilkeydestä on tullut sallitumpaa. Ystäviä saatetaan ”konmarittaa” pois elämästä.
Yksinäisyyttä on vuosien mittaan koetettu torjua lukemattomin projektein, mutta pysyväisen luonteensa vuoksi se ei ole helposti ratkaistavissa.
Jotta yksinäisyys voisi vähentyä, meidän kaikkien olisi toimittava toisin. Pieneltäkin lapselta voi edellyttää ystävällisyyttä toisia kohtaan
Junttila toteaa, että usein painopiste on ollut siinä, mitä yksinäiset itse voisivat tilanteensa hyväksi tehdä.
”Jotta yksinäisyys voisi vähentyä, meidän kaikkien olisi toimittava toisin”, hän sanoo.
”Meidän on yhteisönä pidettävä huoli, ettei ketään työnnetä ulkopuolisuuteen. Suurin vastuu on aikuisilla, mutta pieneltäkin lapselta voi edellyttää ystävällisyyttä toisia kohtaan.”
Arkisilla toimilla voi vähentää yksinäisyyttä
Junttila on yhdessä Emil Salovuoren kanssa perustanut Lähde-liikkeen, jossa on mukana jo yli 200 toimijaa. Liike kannustaa kaikkia arkisiin pieniin toimiin yksinäisyyden vähentämiseksi. Erityisesti joka kuun 10. päivä on yksinäisyydentorjumispäivä.
”Moikataan naapuria. Viedään kaveri lounaalle. Vietetään yhdessä pidempi kahvitunti tai välitunti. Jutellaan hississä tai bussissa. Yksinäinen ihminen muistaa vuosikausia, jos joku tulee ja juttelee”, Junttila kuvailee.
Hän kertoo, miten itse on ottanut haasteeksi joka kuun 10. päivä tervehtiä jokaista vastaantulijaa kävellessään töihin.
”Osa vastaantulijoista ihmettelee, että mitä tuo oikein tekee. Mutta muistan, miten eräs vanha rouva liikennevaloissa ilahtui, että oi miten kiva nähdä pitkästä aikaa! Emme olleet tietääkseni tavanneet koskaan aikaisemmin, mutta molempien aamusta tuli iloinen. Vieraat ihmiset voivat tuntua pelottavilta, mutta jos heitä tervehtii joka aamu, heistä tulee tuttuja.”
Junttila muistuttaa, että silmiin katsominen, tervehtiminen ja hymy voivat olla ratkaisevan tärkeitä myös lapsille ja nuorille koulujen käytävillä — vaikkei sitä aina voi heidän reaktioistaan päätellä.
”Kun saadaan mukaan tarpeeksi monta ihmistä tekemään pieniä asioita, syntyy isoja asioita.”
Kaikille tarkoitettu Lähde-liike yksinäisyyttä vastaan: lahdemukaan.fi
Voit torjua lasten yksinäisyyttä – tutkijan neuvot kannattaa lukea
Kouluilla on monia hyviä ohjelmia, joiden avulla oppilaat voivat harjoitella kohtaamista, mutta koulutuksen ammattilaiset voivat myös arjessa toimia toisille esimerkkinä. Kouluilla voidaan kehittää myös omia mutkattoman kohtaamisen innovaatioita.
Matalan kynnyksen kerho- ja harrastustoiminta, johon jokaisen on helppo mennä mukaan.
Perheiden ja koulujen yhteiset projektit ja tapahtumat ovat hyvä tapa touhuta yhdessä ja tutustua toisiin. Esimerkiksi erilaiset liikuntatempaukset toimivat hyvin.
Uusien asenteiden opettaminen kampanjaluonteisesti: kuinka paljon coolimpi on se, joka on ystävällinen toisille.
Koululaisille on perustettu Kuopiossa oma chatti – chattaa iltapäivällä klo 12-16
KiVa-Chatissa voi jutella seurakunnan työntekijöiden kanssa mieltä askarruttavista asioista. Yhteyttä voi ottaa ihan ilman erityistä asiaakin, kun kaipaa juttuseuraa. Verkossa on yhtä aikaa viisi työntekijää, mukana yhteensä 33 ammattilaista. Tavoitteena on olla tavoitettavissa ja läsnä myös korona-oloissa koululaisten arjessa.
Kuopion ev.lut. seurakunnat ja Kalevalan koulun rehtorit ovat yhdessä kehittäneet koululaisille hiljattain avatun KiVa-chatin, jota koordinoidaan Männistön seurakunnasta.
Yhteyttä voi ottaa ihan ilman erityistä asiaakin, kun kaipaa juttuseuraa.
Nuorisotyönohjaaja Timo Manninen vastaa kokonaisuudesta:
”Kuulumisia on vaihdettu. Kyselyitä on tullut leirikesästä, ripareista ja kerhoista. Toiminta on lähtenyt liikkeelle rauhallisesti, viime viikolla käytiin yli kymmeniä keskusteluja. Viestiä palvelusta saa jakaa!”
KiVa-chat on käytössä arkisin klo 12-16 osoitteessa kuopionseurakunnat.fi
