Betlehemin lastenmurhat näyttävät toistuvan vielä nykypäivänäkin

Evankelista Matteuksen mukaan Jeesuksen syntymän aikoihin Betlehemissä ja sen lähistöllä toimeenpantiin laaja lastenmurha-aalto (Mt. 2: 16). Manööverin taustalla hääri vallastaan kiinni pitävä kuningas Herodes Suuri. Kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset piti surmata, ettei heistä nousisi uhkaa diktaattorin valtakoneistolle.

Joukkosurmia Lähi-idässä on ollut sen jälkeenkin toistuvasti. Viimeksi lokakuussa Hamas toteutti jyrkästi tuomittavan – myös moneen lapseen kohdistuneen – iskun israelilaisten alueella. Raukkamaista, mutta kehua ei voi vastareaktiotakaan. Sotaan noussut Israel on halunnut kitkeä Hamasin taistelijat Gazan alueelta. Mutta millä tavalla ja millä hinnalla? Massiiviset pommitukset ovat johtaneet katastrofiin, jossa suurimpina kärsijöinä ovat varsinkin lapset ja naiset. Tapa lisää katkeruutta, katkeruus vihaa ja toivottomuutta. Siitä ei verso mitään hyvää tulevaisuutta ajatellen. Ei Gazassa, ei Länsirannalla, ei Israelissa eikä muuallakaan maailmassa.

Katkeruus lisää vihaa ja toivottomuutta.

Rauha on vielä monen kranaatti-iskun takana. Valistuneimmat tahot maailmalla ovat kuitenkin reagoineet tuhatpäisiin lastensurmiin vaatimalla edes tulitaukoa. Hämmästyttävän monet valtiot ovat tulitaukovaatimuksesta kuitenkin kieltäytyneet. Halutaanko sillä mielistellä tiettyjä tahoja ja sallia tarpeeksi kaukana tapahtuvat lastensurmat, että säilytettäisiin hovikelpoisuus lännessä ja etteivät omat asebisnekset sotaa käyvän valtion kanssa kariutuisi? Tässä on peiliin katsomisen paikka!

Lähi-itään tarvitaan oikeudenmukainen rauha, joka ottaa huomioon niin palestiinalaisten kuin israelilaistenkin oikeudet. Uskonnollisella fundamentalismilla, apartheid-käytännöillä, sionistisella sanelupolitiikalla – yhtä vähän kuin antisemitismilläkään – ei ole siinä sijaa. Jos on, vaelletaan Herodeksen jalanjälkiä tulevaisuudessakin.

Autuaita ovat rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen (Mt. 5: 9).