Entisillä eväillä ei kirkossa pärjätä tulevaisuudessa

Siinä korostetaan paikallistason päätöksiä ja käytännön valintoja, ”paikallisesti on arvioitava, miten yhteisiä tavoitteita voidaan parhaiten edistää”. Ytimessä on seurakuntatyö, ”suuntaamme voimavaroja hallinnosta toimintaan”.

Strategia määrittää perusarvojen – uskon, toivon ja rakkauden – pohjalta tärkeimmät toimintakokonaisuudet, joihin energia tulisi suunnata. Nämä kokonaisuudet sanoitetaan ”Ovet auki” – metaforalla. Ne tulisi avata kuuteen suuntaan: ulospäin, kirkkoon ja kasvuun, kaikille- siis kaikille, yhteiselle työlle ja kumppanuuksille, uusille mahdollisuuksille sekä tulevaisuuteen.

Ei riitä oma näkemys ja teologinen tietämys.

Jo valittu sanoitus ilmaisee peruspyrkimyksen: katseen siirtämisen pois sisäänlämpiävyydestä ympäröivään maailmaan, jäsenten ja erityisesti ei-jäsenten tarpeisiin ja odotuksiin. Heitä on aidosti kuunneltava ja kuultava, jotta osataan kehittää vetovoimaista toimintaa. Ei riitä oma näkemys ja teologinen tietämys, olipa se kuinka hyvä ja syvällinen tahansa. Se on pystyttävä viestimään puhuttelevasti ja vaikuttavasti. Esimerkiksi 25-35-vuotiaat naiset etsivät henkisyyttä ja hengellisyyttä, mutta eivät kirkosta, vaan joogasta, meditaatiosta ja muista ”arjen ylittävistä” asioista. Miten kirkko, ja Kuopiossa vaikkapa Alavan seurakunta, voisi todistaa ja julistaa oman vaihtoehtonsa paremmuuden? Onko vastaus hiljaisuuden viljely ja retriitit?

Strategiassa korostetaan rohkeutta kokeilla pelkäämättä epäonnistumista ja ”kokeiluja tuetaan taloudellisesti”. On siis aika nostaa hanketoiminta uuteen kukoistukseen kehittämisen välineenä.

Punaisena lankana on, että entisillä eväillä ei pärjätä, pitää keksiä uutta. Eipä siis täälläkään jäädä tuleen makaamaan, vaan noustaan urhoollisesti hyökkäykseen yhdessä kumppaneiden, kuten järjestöjen kanssa.

Kirjoittaja on Alavan seurakunnan luottamushenkilö