Estetiikkaa, eettisyyttä ja elämyksiä
Historian siipien havinaa.
Pirkko Kotirinta pohti 10.1. Helsingin Sanomissa: ”Miksi taidenäyttelyyn jonotetaan tunteja? Yksi syy voi olla pelko, että jää paitsi yhteisestä kokemuksesta. Amos Rexin avajaisnäyttelyn toteutti japanilainen nykytaidekollektiivi Teamlab. Sen luomien virtuaalimaailmojen pariin sukelsi kaikkiaan 268 000 kävijää.”
Minut pysäytti kuitenkin kirjoituksessa yksi kohta: ”Elämme kuvan aikakautta. Usein toistellaan myös ajatusta, että museot ovat nykyajan kirkkoja. Ne tarjoavat paikan hiljentyä ja hengenravintoa.”
Muistelin, kuinka joitakin viikkoja sitten lähetin ystävälleni viestin ja kehotin häntä ostamaan museokortin.
Olin kirjoittanut näin: ”Museoissa on rauhoittava tunnelma, kaunis arkkitehtuuri ja ne teoksetkin ovat usein tosi hienoja. Ja vaikka ei olisikaan, niin silti tulee katsottua jotain erilaista.”
Pohdin museo- ja kirkkoasiaa Kari Kuulan kanssa ja hän sanoitti eroavaisuuden hienosti. ”Taidemuseosta puuttuu yhteisöllinen ulottuvuus ja sen moraalinen haaste on ohuempi kuin kirkkomatkan. Kirkkoon tullaan kyseenalaistamaan omia valintoja, tunnustamaan syntejä ja saamaan ne anteeksi. Sitten sitoudutaan uudenlaiseen vastuuseen itsestä ja muista. Museon pointti on enemmän estetiikassa, kirkon etiikassa”.
Mietin, että jotain samaa on myös kirjastoissa. Sielläkin on hiljaista, rakennukset ovat usein kauniita ja kirjat tarjoavat elämyksiä. Suorastaan liikutuin, kun kävin tutustumassa uuteen Oodi-kirjastoon. Ylimmästä kerroksesta avautui aurinkoisena päivänä huikean kaunis näkymä eduskunnasta Finlandia-taloon. Ajattelin, että onpa hienoa, että näin upea paikka on avoinna kaikille.
Museoissa, kirkoissa ja kirjastoissa tuntee myös historian siipien havinan. Suosittelen kaikkia lämpimästi.