Eteenpäin

Onneksi tuli tuo kävely. Kiitos siitä kuuluu paitsi kattilakuntamme nuorimmaiselle, myös reissutyöt allakastani huit hiiteen nakerrelleelle koronavirukselle. Olosuhteiden pakosta ennalta suunnitellusta koti-isyydestäni tuli täyspäiväisempää kuin alkujaan ajattelinkaan ja nuorimmainen viihtyy varsin hyvin vaunuissa.

Meillä on aikaa kävellä.

Nykyisin heitän vaunulenkin päälle vielä iltakävelynkin. Se on melkein poikkeuksetta kymmenen kilometrin mittainen ja olen ollut äimistynyt huomatessani, että parempaa se tekee kuin juokseminen.

Luoja maalaa maailmaa hienolla pensselillä.

Kävellessä mietin asioita eri tavalla, koska juostessa nollasin aivojeni pajatsoa, kävellessäni täytän sitä. Tuuma liittyy toiseen ja parhaimmillaan hajanaisista, aivan arkisista jutuista lähteneet aatospierut muodostavat päässäni pienen tai jopa vähän isomman kokonaisuuden.

Pääsyy on kuitenkin arkisempi – ja arkisuudessaan arvokas. Se on maiseman kauneus. Männäaikoina olen löytänyt läpitutuilta tienvarsilta monta uutta yksityiskohtaa ja todennut, että kyllä Luoja sentään maalaa maailmaa hienolla pensselillä.

Ilman sitä havaintoa olisin varmasti perin juurin ahdistuneempi siitä epävarmuudesta, jonka tämä minunkin kävelemiseni mahdollistava aika on ihmiskunnalle nyt antanut.

Monelle se on laiha lohtu, mutta lohtu kumminkin.

Niin että menkäämme eteenpäin.

Kyllä tämä tästä. 

Kirjoittaja on nilsiäläinen toimittaja ja kirjailija.