Hyvyyden voima

Viime viikkojen aikana olemme katselleet uutiskuvista ja lukeneet eri medioista pakolaiskriisiä käsitteleviä aiheita. Suomeenkin on saapunut lyhyen ajan sisällä suuri määrä pakolaisia. Seurakunnat ja seurakuntalaiset ympäri maata ovat tarttuneet toimeen ja yrittävät auttaa vaikeassa tilanteessa. Leirikeskuksia on tarjottu majoitustiloiksi, kerätty kolehteja, järjestetty lipaskeräyksiä ja ohjattu muita varoja auttamiseen. Oman seurakuntani opintovapaalla oleva pappi Olli Viitaniemi otti minuun yhteyttä ja kertoi kirjoittavansa blogisarjaa, koska hänen mieleensä alkoi nousta virsiä. Nuo virret on aikoinaan kirjoitettu vastaavanlaisessa tilanteessa. Sanoittaja on ollut pakotettu lähtemään liikkeelle, etsimään tietä kohti tuntematonta, mutta turvallisempaa paikkaa. Ehkä Ollin kanssa käymä keskustelu jäi alitajuntaani, sillä huomasin omassa kodissani katseeni käyvän yhä useammin isovanhempieni ullakolta löytämääni evakkoarkkuun. Kannen alla on vuosiluku 1943. Tarinan mukaan arkku kuului isoisäni veljelle, joka oli musiikkimiehiä.  Hän soitti ja rakensi kanteleita. Tuo arkku on seurannut mukanani jo useamman vuoden. Mieleeni alkoi nousta yhä useammin virsi 600. Sen sanat pohjautuvat kristityn saksalaisen teologin, pappi Dietrich Bonhoefferin kirjeisiin ja teksteihin. Hän osallistui natsisminvastaiseen vastarintaliikkeeseen ja se johti hänen vangitsemiseensa keväällä 1943. Bonhoeffer teloitettiin Flossenbürgin keskitysleirissä 1945. Hän oli kuollessaan 39-vuotias. Toisen maailmansodan jälkeen on laajalti ihmetelty, miksi ihmiset eivät tehneet enemmän juutalaisten ja muiden vainottujen ryhmien auttamiseksi. Todellista tilannetta ei tiedetty tai sitä ei haluttu myöntää. Osa ihmisistä pohtii nytkin, ovatko kaikki pakolaiset todella avun tarpeessa.  Me emme voi olla täysin varmoja siitä, minkälaisista olosuhteista erilaiset ihmiset ovat lähteneet sankoin joukoin liikkeelle. Joukkoon mahtuu monenlaista kulkijaa. Suomestakin lähti aikoinaan nuoria miehiä ja kokonaisia perheitä Amerikkaan, Kanadaan ja Ruotsiin työn perässä. Piispamme ovat yhdessä painottaneet, että apua tarvitsevia ei tule asettaa eriarvoiseen asemaan uskonnon eikä kansallisuuden nojalla. Kristillisen lähimmäisenrakkauden mukaan ihmisiä on autettava valikoimatta. Niin miehiä ja naisia, kuin lapsia ja vanhuksia.  Piispat muistuttavat, että kultainen sääntö on toimiva ohje. Jeesuksen sanoin: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Miten toivoisin itseäni kohdeltavan, jos joutuisin pakenemaan kodistani? Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan. Virsi 600