Ihminen ei elä pelkästään itseään varten
Nyt vietetään diakonian juhlavuotta ja sen tiimoilta on paikallaan pohtia, kuinka jokainen meistä voisi toteuttaa diakoniaa, lähimmäisenrakkautta, arjessaan.
Helsingin Sanomien 2000-luvun koskettavin elokuva -äänestyksen voittaja oli hienosti Klaus Härön ohjaama Postia pappi Jaakobille.
Tarinan keskipisteessä on sokea pappi Jaakob, joka on jäänyt asumaan yksin vanhaan syrjäiseen pappilaan. Pappi palkkaa uudeksi avustajakseen armahduksen saaneen kovapintaisen elinkautisvangin Leilan. Vastentahtoisen Leilan tehtävänä on lukea Jaakobille kirjeet, joissa ihmiset kertovat ongelmistaan ja toivovat esirukousta.
Alkuperäiskäsikirjoituksen on tehnyt Jaana Makkonen. Hän mainitsee lempikohtauksekseen sen, jossa pappi horjahtaa ja Leila tarttuu Jaakobin käteen.
Yksin täällä ei kukaan pärjää.
”Kohtauksessa kiteytyy se, mistä elokuvassa ja elämässä yleensä on kysymys. Ihminen ei elä pelkästään itseään varten. Tarvitsemme toisiamme, lähimmäisiä, jotka tukevat, kun elämä horjuttaa. Yksin täällä ei kukaan pärjää. Me kaikki tarvitsemme käsiä, jotka tukevat ja pitävät kiinni”, sanoo Makkonen. (HS 25.7.)
Vietämme nyt diakonian 150-vuotisjuhlavuotta. Diakonia-sana tulee kreikasta ja tarkoittaa palvelua. Sen perustana ovat Jeesuksen opetukset ja lähimmäisenrakkaus. Diakoniasta nouseva palvelutehtävä ohjaa hakeutumaan yhteiskunnassa niiden luo, jotka ovat uhattuina ja sinne, missä muuta apua ei ole saatavilla.
Jokainen kristitty voi omalla paikallaan toteuttaa diakoniaa arjen lähimmäisyytenä. Seurakuntien diakoniatyö on myös vapaaehtoistoiminnan organisoija. Kirkko innostaa ja varustaa jäseniään toteuttamaan lähimmäisenrakkautta ja edistämään ihmisarvoista elämää.
Tähän tarvitsemme ammattilaisten ja vapaaehtoisten lisäksi kaikkia seurakuntalaisia. Kunpa muistaisimme arjen kiireessäkin kohdata jokaisen ihmisen ystävällisesti.
Herran ristin kantajiksi
meidät kaikki kastettiin,
lähimmäisten auttajiksi
arkipäivän askeliin. Virsi 442:1