Ihmisten välisissä kohtaamisissa piilee ihmeellinen voima
Kohtaamisen hetkissä meille mahdollistuu tilaisuus uudelleen kirjoittaa itseämme, löytää ymmärrystä, eheytyä ja uudistua.
Lasteni ollessa sylilapsia, lauloin heille unilauluiksi yhdistelemiäni kappaleita, Suojelusenkelin ja iltarukouksen sanoin. Lauloin myös usein Ultra Bran kappaletta ”minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä, ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi”. Syliini nukahtavalle pienelle syli olikin koko maailma. Äidinrakkaus rinnassani pullistellen koin valtavaa tarvetta suojella lastani aivan kaikelta. Lasten kasvaessa suojelemisen tarve minussa ei ole vähentynyt, mutta olen saanut huomata, etteivät omat käteni ylläkään suojaksi samoin kuin ennen. Mielestäni haasteellisinta nuoren vanhempana olossa onkin antaa nuoren etsiä oma tiensä onnellisuuteen ja tehdä myös omat virheensä.
Syli oli pienelle koko maailma.
Keskustelimme taannoin ystäväni kanssa kasvavien nuortemme huolista. Molemmilla oli melko kipeitäkin asioita sydämellään. Pystyimme samastumaan toistemme huolenaiheisiin ja lopuksi nauraen muistelemaan, miten monenlaisista tilanteista olimme jo siihen asti vanhemmuuden tiellä selvinneet. Totesimme hyvien neuvojen tulevan tarpeeseen tässä uudessa elämänvaiheessa. Muistelimme, kuinka odottaville äideille järjestetään usein ennen vauvan syntymää iloiset yllätysjuhlat, baby showerit. Lanseerasimme leikkimielisesti uuden konseptin, teini showerit! Näissä juhlissa hemmoteltaisiin teinin vanhempaa, käytäisiin vertaistuellisia keskusteluja, kirjattaisiin ylös selviytymiskeinovinkkejä erilaisiin haastaviin tilanteisiin ja valettaisiin uskoa siihen, että tästäkin sinä selviät.
Lanseerasimme leikkimielisesti uuden konseptin, teini showerit.
Minä uskon kohtaamisissa piilevään voimaan. Kohtaamiset ovat siinä mielessä mystisiä, ettei kukaan meistä etukäteen tiedä, mikä kohtaaminen muodostuu kenellekin merkitykselliseksi tällä koko elämän jatkuvalla kasvun tiellä. Jokainen meistä varmasti muistaa hetken, jossa tuli hyvin kohdatuksi ja joka muodostui merkitykselliseksi. Kohtaamisen hetkissä meille mahdollistuu tilaisuus uudelleen kirjoittaa itseämme, löytää ymmärrystä, eheytyä ja uudistua. Me nuorten vanhemmat tarvitsemme kohtaamisia toistemme kanssa, samoin kuin nuoret tarvitsevat toisiaan ja turvallisia aikuisia ympärilleen.
Pysähdyn ihmettelemään, kuinka lapseni ovat kasvaneet, kun jälleen on kevät ja Suvivirren aika. Asettelen mielessäni Ultra Bran laulun sanat rukouksen muotoon ja kyllä, jonain päivänä aion pitää ne teini showerit ja kutsua sinne kaikki äitiystäväni, joilla on ollut onni kasvattaa lapsensa teini-ikään – ja ehkä vähän siinä sivussa kasvaa itsekin.
Kirjoittaja on Männistön seurakunnan luottamushenkilö