Joulu tuo tullessaan lisää valoa
Käymme kohti adventin aikaa. Mieleeni palautui opiskeluajat teologisessa, kun kohdalleni osui saarnan pitäminen ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Silloinkin oli vuorossa tutut Raamatun kohdat.
Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai muistuttaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan.
Evankeliumissa pysähdyttää erityisesti ihmisten voimakas usko ja luottamus Jeesukseen.
Entä, jos Jeesus tulisi keskellemme tänään. Millähän kulkuneuvolla hän tekisi matkaa? Nykyajan kuvaan menestyvästä johtajasta taitaa nöyryyden ja hiljaisuuden sijaan kuulua enemminkin vankka itsevarmuus, esilläolo mediassa ja somessa sekä hallittu julkisuuskuva.
Jeesus ei tavoitellut mainetta ja mammonaa. Hänelle tärkeintä oli pelastaa syrjityt, sairaat ja syntiset. Hän ei tuominnut vaan armahti.
Jokaiselle adventille on oma teema
Nöyrtyminen omien heikkouksien edessä on usein tie, joka mahdollistaa kasvun uuteen. Sen sijaan, että yrittäisimme niin kovasti selviytyä itse, voimme huutaa Jeesukselle: Hoosianna! Auta!
Jokaiselle adventille on oma teema: nöyryys, Kristuksen paluu, katumus ja ilo. Adventin kynttilät symboloivat valoa ja vapautusta. Valon määrä lisääntyy, kun joulu lähestyy.
Tiukkojen korona-aikojen jälkeen voimme hieman vapaammin kokoontua kirkkoihin laulamaan Kauneimpia joululauluja ja viettää joulunaikaa yhdessä.
Toivottavasti myös pikkujouluihin ja joulupöytiin kutsutaan laajemmin niitä ihmisiä, joita ei korona-aikana ole tavattu.
Siunattua adventinaikaa ja hyvää joulua!
Rauhan Herra, suo rauha.
Rauhaa me kaipaamme niin.
Rauhan Herra, suo rauha.
Kaipaamme rauhaa, Herra, niin.
Virsi 918