Juhlassa mukana
Näin elokuussa ja arjen alkaessa on mukava palata kesän muistoihin.
Kesästä jäi hyvin mieleeni esikoispoikamme rippikoulu ja konfirmaatiojuhla yhdessä ystävien kanssa.
Ajattelen, että rippikoulu oli nuorellemme ja myös koko perheelle hieno kokemus. Oli hieno seurata nuoren matkaa viime syksyn rippikoulun aloituksesta aina kesän konfirmaatiojuhlaan. Vanhemmatkin osallistuivat hyvin yhteiseen kokemukseen tapaamisten ja leirin vanhempainillan merkeissä.
Mielestäni on hienoa, että riparin käyminen koetaan nuorten keskuudessa tärkeäksi. Samalla kun nuoret kokevat sen tärkeäksi itselleen, on se sitä vanhemmillekin. Sama toimii myös toisinpäin. Nuoret muodostavat kuvan rippikoulun merkityksestä siitä, miten me vanhemmat rippikoulua arvostamme. Onnistunut rippikoulukokemus vahvistaa seurakuntayhteyttä ja kirkon merkitystä.
Riparin käyminen kuvaa mielestäni hyvin seurakuntayhteyden perusolemusta. Olemme yhdessä samalla matkalla ja kaikille on paikka ryhmässä. Yhdessä opettelemme kristityn elämää ja pidämme huolta toisistamme. Olemme ehkä erilaisia, mutta kaikki tärkeitä ja Jumalalle rakkaita. Kannustamme ja autamme toisiamme eteenpäin.
Konfirmaatiomessussa oli hienoa huomata, miten kirkko täyttyi juhlaan osallistuvista nuorista ja läheisistä. Kaikesta näki, että todistuksen saaminen ja läheisten läsnäolo oli nuorille merkittävä asia. Messun jälkeen kirkon piha täyttyi onnellisista nuorista ja läheisistä, jotka olivat kokoontuneet iloisen asian äärelle juhlaan.
Toivon kaikille tämän kesän rippikoululaisille samaa iloa ja reipasta asennetta jatkaa mukana seurakunnan toiminnassa myös riparin jälkeen. Samaa nuorten asennetta toivon meille kaikille seurakuntalaisille. Keskitytään jatkossakin siihen, mikä meitä yhdistää, ja iloitaan siitä. Siitä saamme tukea myös arkiseen aherrukseen.