Kaikki hienot jutut

Kävin lomalla Kansallisteatterissa katsomassa itsemurhaa ja masennusta pohtivan tragikoomisen monologin. Näyttelijä Ilja Peltonen jakoi ennen näytelmän alkua yleisölle lappuja. Yleisö pääsi näytelmään mukaan esittämään muutamia tarinan rooleja. Teatteriin syntyi hieno yhteisöllinen tunnelma. Säestyksenä oli tunnettuja jazz-klassikoita.  

Tarinan päähenkilö oli juuri koulunsa aloittanut lapsi. Hän alkoi laatia itsemurhaa yrittäneelle äidilleen listaa asioista, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista. Listan nimeksi hän antoi ”Kaikki hienot jutut”. Jutut olivat aika arkisia. Sellaisia kuin jäätelö, puhtaat lakanat ja vinyylilevyn kuunteleminen. Listan asiat yrittivät estää myös päähenkilöä masentumasta. Hän tunsi itsensä yksinäiseksi. Vuosien kuluessa myös päähenkilö kuitenkin masentui. Näytelmä päättyi toivon välähdykseen vanhan listan löytyessä vinyylilevyn kannen alta.  

Ystävänpäivän viikolla silmiini osui Iltalehden lööppi (11.2.), jossa kerrottiin viherkasveille puhuvasta vanhuksesta. Ei ole muuta juttukaveria. Yksinäisiä vanhuksia on autioituvissa kylissä maaseudulla ja jumissa kerrostalokodeissaan, joissa ei ole hissiä. Ikäihmisten yksinäisyydellä on monet kasvot. 

Olisi hyvä, jos jokaiselle löytyisi arkunkantajat. Arkun kantamiseen tarvitaan kuusi ihmistä. Siksi elämässä olisi tärkeää olla kuusi ystävää, joille uskaltaa puhua kaikista asioista ja joilta saa tukea.  

Olemme usein taitavia painottamaan elämämme kielteisiä asioita, mutta emme huomaa niitä hyviä. Hyvät asiat ovat usein arkisia kuten ystävän soitto tai naapurin tervehdys. Ystävää kannattaa muistaa ja ilahduttaa pienillä asioilla ja teoilla. 

 Minkälainen on sinun listasi elämän hienoista jutuista?