Kolumnisti Jenni Niskanen.
Kuva: Tuija Hyttinen

Kalareissulla

Hengähdyksen hetkillä, kuten ongella, voi pysähtyä kuulostelemaan, mitä läheisille ja itselle juuri sillä hetkellä kuuluu.

Kesän lähestyessä minuun usein iskee mökkikuume. Useampana keväänä on jo toistunut sama kaava missä alan aktiivisesti selailemaan mökkien myynti-ilmoituksia samalla maalaillen haavekuvia rauhallisesta ajasta yhdessä perheen kanssa. 

Todellisuudessa kesät ovat olleet usein kiireisiä töiden takia ja vapaa-aikaa ei juurikaan ole tuohon rauhalliseen oleskeluun jäänyt. Kiire on ollut usein myös mielessä. Tähän kiireeseen olen yrittänyt saada muutosta, koska se usein häiritsee myös nauttimista niistä pienistä hengähdyksen hetkistä, jolloin voisi keskittyä olemaan vain yhdessä paikassa.  

Hengähdyksen hetkillä voi pysähtyä kuulostelemaan, mitä läheisille ja itselle juuri sillä hetkellä kuuluu. Mielen ei siis toivoisi silloin rientävän ajatuksissa toiseen paikkaan ohittaen sen oleellisen, mitä läsnäolon hetkellä olisi tarjota.  

Kävimme viime kesänä ongella sukumme mökillä. Siellä oli hyvä opetella rauhoittumaan ja keskittymään käsillä olevaan hetkeen kalaa odotellessa.  

Ongella olemisesta luin myös lukiessani Jari Sinkkosen kirjaa Kiintymyssuhteet elämänkaaressa. Siinä ilmaus tosin viittasi pyrkimykseen ymmärtää toisen mieltä sekä tapaa olla vuorovaikutuksessa ja keskusteluissa avoimesti. Tapa voi edistää esimerkiksi kohdatuksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemusta. 

Ei meidän kalareissullamme juurikaan kalaa saatu, mutta onneksi ongella olemisen tapoja on monia. Ehkäpä tuon reissun saalis olikin yhdessä jaetut ajatukset ja sitä myötä kokemus toistemme paremmasta ymmärtämisestä.  

Meinaan lähteä ongelle jatkossakin.