Kaveria ei jätetä

Syyskuun alussa vietämme lähimmäisen sunnuntaita. Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Hyvää tehdessään ihminen toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.   

Vietin kesälomani Helsingissä. Huomasin, kuinka ympärilleni tuli runsaasti tilaa, kun käytin kasvomaskia. Kesällä niitä ei vielä katukuvassa tai julkisessa liikenteessä paljon näkynyt. Tunsin olevani vähemmistöä ja uhka muille. Minulla oli myös syyllinen olo, että lähdin lomalle pääkaupunkiseudulle, jossa tartuntoja on paljon.  

Miltä mahtaa tuntua niistä ihmisistä, jotka ovat sairastaneet koronan ja se on yleisesti tiedossa. Uskaltaako heitä kukaan lähestyä luontevasti pitkään aikaan.   

Tapasin paljon ystäviäni. Minäkin vähän hätkähdin, kun eräs ystäväni kertoi tavatessamme sairastaneensa koronan. Mieleni teki ensimmäisenä kysyä: Milloin?   

Kesän kääntyessä kohti syksyä tilanne on taas muuttunut. Tartuntaluvut ovat lähteneet kasvuun ja kasvomaskisuosituksia on annettu myös Kuopion alueella. Valitettavasti kaikki varotoimet eivät tehoa ja osa ihmisistä sairastuu koronaan.     

Pelosta huolimatta on syytä muistaa Raamatun sanat: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Matt 7:12.  

Lähimmäisenrakkautta vaaditaan erityisen paljon silloin, kun pelottaa. Kaveria ei saa jättää yksin. On yritettävä auttaa niillä keinoin, jotka ovat turvallisia. Vaikkapa viemällä ruokakassi oven taakse tai soittamalla.   

Herra, auta aina, 
etten ketään paina, 
etten toisten taakkaa 
suuremmaksi tee.  

Virsi 509:2