Ken tahtoo olla kuuliainen Herralle – vai tahtooko enää kukaan?
Järvi-Kuopion seurakunnan luottamushenkilö Unto Niskanen pohtii, käymmekö Herran askelissa vai kallistummeko mielipideuskon kannalle.
Palmusunnuntain virsi 61 alkaa kysymyksenomaisesti: ”Ken tahtoo käydä Herran askelissa,” ja jatkuu: ”käy tietä vehnän siemenen: kuin siemen hänkin kuolee.”
Tällaisella asenteella ja tällaisessa hengessä meitä kristittyjä kutsutaan Jumalamme edessä taivaltamaan, riisuttaviksi suostuvina ja sydämen uskossa, uskossa Jumalaan ja hänen pyhään sanaansa Raamatussa. Ajassamme ja kirkossamme leviää kuitenkin toisenlainen usko, mielipideusko, joka haluaa pitää kiinni siitä, mitä ihmisestä itsestä nousee.
Pyhä Jumala ei kuitenkaan kysy luomaltaan ihmiseltä mielipiteitä. Hän kysyy meiltä vain uskoa, kuuliaisuutta ja nöyryyttä. Pelastustyönsä viitoiksi hän on antanut meille pyhän sanansa ja kutsuu: ”Tässä on tie, kulkekaa sitä.” Ristin tielle meidän tähtemme suostuneen Mestarimme ja Vapahtajamme tavoin myös jokainen hänen seuraajansa on kutsuttu ristin tien kulkijaksi. Meillä jokaisellahan on omat ristimme, yhdellä yksi, toisella toinen. Ja kaikille kuuluu sama kutsu: ”Kukin ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” Herramme sanoo myös asian vakavamman puolen: ”Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.”
Pyhä Jumala ei kysy luomaltaan ihmiseltä mielipiteitä.
Voidaan siis sanoa, että ristin mies tulee pelastukseksi sille, joka myös itse suostuu ristin kantajaksi. Se on meille vajavaisille, syntisille ihmisille ainaista kilvoituksen tietä. Vaikka välillä lankeammekin synteihimme, niin se asenne meillä kuuluu olla, että nousemme uudestaan ja jatkamme kilvoitustamme Jumalaamme turvaten ja vääriä tekojamme anteeksi pyytäen. Parempaanhan me emme pysty, mutta se riittää, sillä asenne ratkaisee. Eikä meidän tarvitse kilvoitella yksin, sillä Herramme on luvannut kulkea kanssamme voimanamme ja turvanamme.
Palmusunnuntaina alkaa kirkkokäsikirjan mukaisesti kunnian kuninkaan alennustie. Tälle tielle Jeesus lähti kuuliaisena Isän sanalle, jotta me voisimme pelastua. Kuinka voimme Herraamme kyllin kiittää? Ehkäpä kuuliaisuudessa pyhän Jumalamme sanalle – koskien myös kirkkoamme repivää kysymystä avioliitosta. Kuuliaisuus Jumalamme edessä tuo elämäämme hänen siunauksensa ja osaksemme Kristuksen hankkiman pelastuksen. Herramme kutsuu: ”Tule ja seuraa minua.”
Ken tahtoo?