Köyhyys, yksinäisyys ja turvattomuus ovat todellisuutta ikääntyneillä ihmisillä Kuopiossakin
Männistön seurakunnan luottamushenkilö Tarja Välimäen mukaan seurakuntien tulisi panostaa nykyistä enemmän huonompiosaisten ikäihmisten aitoon kohtaamiseen.
Useat koronaepidemian hallitsemisen vuoksi käyttöön otetut rajoitukset kohdistuvat iäkkäisiin riskiryhmäläisiin. On ollut vaikeaa pysytellä omassa kodissaan jo vuoden ajan. Vielä hankalampaa se on ollut niille ikääntyneille, joilla on vähän läheisiä. Tämä tilanne on näkynyt myös raporteissa, joissa kuvataan turvattomuuden ja yksinäisyyden syvenemistä. Erityisen vaikea tilanne on ollut omaishoitajille, joiden tukipalvelut ja vapaat ovat olleet katkolla. Seurakunnat ovat mukauttaneet toimintaansa menemällä verkkoon ja yhteyttä on pidetty myös puhelimitse. Ihminen kuitenkin tarvitsee aina toista ihmistä, kohtaamista ja kuulumisten vaihtoa.
Ne ovat pärjänneet, joiden digitaidot ovat hyvät ja arjen turvaverkko on ollut tiivis.
Valitettavasti ikääntyneiden paikka seurakunnassa on yhä pienenemässä, ainakin kun katsoo tuoreen diakoniabarometrin tuloksia. Vaikka sen mukaan kotikäyntejä teki paljon yli puolet diakoniatyöntekijöistä, kymmenessä vuodessa kotikäyntien osuus diakoniatyöstä on vähentynyt selvästi. Myös diakonisen vanhustyön osuus on vähentynyt. Yhtä aikaa ikääntyneiden määrä jatkuvasti kasvaa. Tosin sanoen työtä on niin runsaasti tai työntekijöitä niin vähän, että kasvava joukko seurakuntalaisia jää kohtaamatta. Viime vuosi osoitti eriarvoisuuden lisääntyneen ikääntyneiden keskuudessa. Ne ovat pärjänneet, joiden digitaidot ovat hyvät ja arjen turvaverkko on ollut tiivis.
Miten seurakunnat vastaavat tähän tulevaisuudessa? Köyhyys, yksinäisyys ja turvattomuus ovat todellisuutta ikääntyneillä Kuopiossakin. Emme ehkä osaa vielä ymmärtää, kuinka valtavasta muutoksesta väestön ikääntymisessä on kysymys. Ikääntyminen tuo mukanaan muutoksia ja edellyttää työntekijöiltä yhä suurempaa ammattitaitoa. Samalla tarvitaan tekijöitä ja taloudellista panostusta seurakuntatyön kohdentamiseksi. Tässä on selvä kehittämisen paikka. Kirkon tulevien vuosien toimintaa ohjaavassa Ovet auki -strategiassa tunnistetaan väestön vanheneminen megatrendiksi, mutta strategisiksi painopisteiksi se ei konkretisoidu. Tämä herättää ihmetystä ja huolta. Mikäli keskitymme näihin tulevaisuuden ratkaisuihin, selvitämme samalla monta ongelmaa kirkon tavoitettavuudesta ja kasvussa parempaan tulevaisuuteen.
Kirjoittaja on Männistön seurakunnan luottamushenkilö