Kristinuskon mukaan ihmisten epätasa-arvoinen kohtelu on synti

Kesällä sain osallistua Pride-marssiin. Kyseessä oli monisatapäisen nuorekkaan joukon mielenilmaus ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolesta. Samalla ilmaistiin huoli kasvavasta vihapuheesta ja kaltoinkohtelusta, jota seksuaalivähemmistöjen ohella monet toisinajattelijat saavat osakseen. Ilokseni huomasin monien poliittistenkin kuopiolaistahojen osallistuvan sanoman perille viemiseen. Se lupaa hyvää tulevaisuudelle.

Joissakin kehittyvissä maissa erilaisuus johtaa hylkimiseen ja jopa kuolemaan. Joitakin vuosia sitten esimerkiksi Tansaniassa albiinoja vainottiin erilaisuutensa vuoksi. Valkoisuus ihonvärinä olisi Pirun aikaansaannoksia, sanottiin. Sama kohtalo on monilla muillakin vähemmistöillä. Tänäkin kesänä on uutisoitu Ugandan, Ghanan ja muutamien muiden Afrikassa sijaitsevien maiden ankarista homolainsäädännöistä. Perusteeksi riittävät tietämättömyyden ohella joidenkin noitatohtoreiden demonisoivat näkemykset ja fundamentalistissävyisen lähetystyön kylvämät yksipuoliset näkemykset kristillisyydestä.

Pride-liikkeenkin sanomaa tulisi kuunnella herkällä korvalla.

Demokratioissa epätasa-arvoista kohtelua pidetään rikoksena ihmisyyttä vastaan. Kristinuskon kannalta kyse on synnistä. Tämän takia Pride-liikkeenkin sanomaa tulisi kuunnella herkällä korvalla. Liikkeessä kun ollaan huolestuneita väkivallasta ja vihapuheen kasvusta. Samalla korostetaan jokaisen ihmisen arvoa ja oikeutta elämään sellaisina, kuin itse kukin on.

Tätä miettiessä tulevat mieleen liikkeen kotoisat vastustajat. Esimerkiksi ministeri Essayah tuli kesällä sanoneeksi: ”En jaa, eikä kristillisdemokraatit jaa Pride-liikkeen tavoitteita eikä poliittisia linjauksia.” (Iltalehti 5.7.2023).

Onko tuo nyt demokratiaa ajava kannanotto? Mielestäni Jeesuksen opetusten valossa ei ainakaan kristillinen!

Kirjoittaja on Kuopion hiippakunnan emerituspiispa