Miksi kannattaisi maksaa kirkollisveroa?

Jari Sarasvuo keskusteli taannoin radiossa arkkipiispa Tapio Luoman kanssa kirkosta ja uskosta. Hän oli etukäteen suunnitellut eroavansa kirkosta heti keskustelun jälkeen. Hän kun epäili, ettei arkkipiispa puhu sellaista, mikä on totta ja aitoa.

Moni miettii kirkon jäsenyyttä hyödyn kannalta. Saanko jäsenmaksuani vastaavia palveluita? Kirkko ei kuitenkaan ole tällainen kuntosali tai museokortti. Jäsen ei ensisijaisesti saa, vaan hän antaa. Kirkollisverolla mahdollistetaan seurakuntien toiminta.

Moni-ilmeinen toiminta mahdollistuu

Kaiken pohjalla on lempeä hengellisyys. Taivaan voimat siunaavat siellä, missä liikutaan kirkon merkin alla. Siksi toiminta on niin moni-ilmeistä. Kulttuuritarjontaa, rippikouluja, perheneuvontaa, diakoniaa, kastejuhlia, teologista keskustelua ja vaikka joulukirkkoja.

Tiedän olevani mukana ihmistä suuremmassa.

Kirkko edistää pehmeitä arvoja: vaatimattomuutta, henkisyyttä, eettisyyttä ja heikomman puolelle asettumista. Tällainen yhteisö tekee hyvää koko yhteiskunnalle.

Mutta tekee jäsenyys hyvää kirkollisveron maksajallekin. Niin kirkossa uskotaan. Tietoisuus jäsenyydestä on eräänlainen portti, jonka kautta Taivaan siunaus hiipii elämään. Tiedän olevani mukana ihmistä suuremmassa.

Jokaiselle näkemykselle löytyy kannattajia kirkossa

Moni on eronnut loukkaannuttuaan jostakin. Pappi on sekoillut hautajaisissa tai kirkon edustajan avioliittokanta sapettaa.

Harmistumiseroon liittyy tietty epäsuhtaisuus. Kirkko on suuri yhteisö, melkein 4 miljoonaa jäsentä ja 15 000 työntekijää, joten sekaan mahtuu myös töppäilyitä ja tyhmyyksiä. Mutta ne ovat vain yksi sirpale kirkkoa. Sellaisen takia eroava rankaisee kirkkoa kohtuuttoman ankarasti yksittäisen epäkohdan takia. Tilanne olisi sama, kuin jos vanhemmat ottaisivat lapsensa pois muuten hyvästä koulusta, koska pihakeinu on ruosteessa.

Henkimaailman asiat ovat monitulkintaisia.

Kirkossa arvostetaan moniäänisyyttä. Henkimaailman asiat kun ovat monitulkintaisia. Niistä täytyy saada ajatella eri tavoilla. Tätä taustaa vasten mielipide-eron takia eroaminen näyttää joskus turhalta. Jokaiselle näkemykselle löytyy kirkosta kannattajia – myös sille, jonka takia joku jättää seurakuntansa.

Kirkko ottaa vastaan myös kriittisen ajattelijan

Minä liityin kirkkoon hieman yli 20-vuotiaana. Pappi toivotti minut suloisesti tervetulleeksi, mutta lupasi, että tulisin myös pettymään. Tietenkin. Enhän voi vaatia seurakuntaani toteuttamaan juuri minun toiveitani.

Usein eteen avautuu monta oikeaa tietä.

Mutta miten kävi Jari Sarasvuolle? Lähetyksen aikana hän perui päätöksensä erota. ”Jeesuksen esimerkki suurena opettajana ja Pyhän Hengen ruumiillistumana, rakkauden välikappaleena, on ilman muuta kuulunut minun ajatteluuni”, hän totesi. ”Mutta Luoman vilpitön kuuntelu ja ajattelu osoitti, että kirkko ottaa vastaan myös itsenäisen kriittisen ajattelijan.”

Näin täytyy totuusyhteisössä ollakin. Usein eteen avautuu monta oikeaa tietä. Mutta ne nähdään vain, jos saadaan ajatella ja puhua vapaasti.