Miksi kirkot tyhjenevät?

Olen tuhansia opetuspuheita kuunneltuani miettinyt, onko opetus ahdistavaa eikä Kristuksen vapauttamaa iloa ja rauhaa. Jääkö opetus kesken?   

Evankeliumi on Jumalan voima, kyllä siitä rakkaus kasvaa ilman jatkuvaa lainomaista pakottamista. Ikään kuin olisi kova hätä siitä, että uskova ei rakastaisi lähimmäisiään. Poimitaan hedelmää, ennen kuin uskon juuri kasvattaa kasvin ja sitten hedelmän.  

Kristus itse neuvoo meitä kilvoittelemaan pääsystä ahtaasta ovesta, jossa kaikki omamme riisutaan. Mitä rakkauteen tulee, voiko lähimmäistään rakastaa enemmän kuin ohjata hänet ahtaalle ovelle.  

Nykyään on jatkuva tarve uudistaa kirkkoa, virsikirjaa, raamatunkäännöstä ja jumalanpalveluselämää. Tuntuu, että olisimme kuin linnunpojat suu auki, kuorossa huutamassa uudistusta yhteen ääneen.  

Nykyään on jatkuva tarve uudistaa kirkkoa

Ajattelen, että näissä kuorojen veisuissa perimmäinen tarkoituksemme on saada opetus mielihalujemme mukaiseksi ja saada korvasyyhyn mukaisia opettajia ja opetusta. Mieluummin kuin kuulisimme totuuden mukaista puhetta.  

Järvi-Kuopion seurakunnassa pohditaan seurakunnan toiminnan uudistamista. Keskustelua käydään muun muassa siitä, onko niukkenevilla resursseilla mahdollista pitää jumalanpalvelus joka viikko kaikissa Järvi-Kuopion alueseurakunnissa. On mahdollista, että jumalanpalveluksia vähennetään Järvi-Kuopion alueella niin, että sunnuntaisin nykyisen kahdeksan jumalanpalveluksen sijaan jumalanpalveluksia olisi viisi tai kuusi.   

Seurakuntalaisia kohdataan erityisesti toimitusten, kuten hautajaisten yhteydessä. Se on hieno kosketuspinta seurakuntalaisiin, koska tällöin ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Mielestäni on silti tärkeää säilyttää myös viikoittaiset messut kaikissa alueseurakunnissa.  

Rukoilen kirkolle armoa, elämää, terveyttä, rauhaa, iloa, syntien sovitusta ja anteeksiantamista.  

Kirjoittaja on Järvi-Kuopion seurakunnan luottamushenkilö