Minun tuomiokirkkoni on ollut elämäni käänteissä mukana

Kuopion tuomiokirkko on kaunis, tyylikäs ja kotoinen. Syntyperäisenä kuopiolaisena olen saanut olla näkemässä kirkkosalin muutokset aikojen kuluessa. Ammattini on antanut myös mahdollisuuksia päästä mukaan kirkon kehittämiseen. Muotoiluakatemian opiskelijat suunnittelivat ja valmistivat jouluseimen kirkon etuosaan. Opiskelijoilla oli myös keramiikkanäyttely kirkonmäellä. Kirkkotekstiilien ja -esineistön suunnittelussa Muotoiluakatemia on ollut myös mukana. Ennen vanhaan kuului oppilaitoksen lukuvuoteen myös joulukirkko, josta kynttiläkulkueessa siirryimme koululle joulukahveille.

Kuopion seurakuntayhtymän kuvataidetoimikunta on tullut minulle tutuksi puheenjohtajana ja jäsenenä. Siinä luottamustehtävässä olemme antaneet useita lausuntoja Tuomiokirkon ja muidenkin kirkkojen tekstiili-, kuvataide- ja esineistöhankinnoista.

Tuomiokirkko on ollut mukana myös jalkapalloharrastuksessani. Kun suunnittelimme KuPSille seuran uuden lipun, sen siunasi piispa Tuomiokirkossa yhdessä maalivahdin ja junnupelaajan kanssa.
Tämän vuoden keväänä olin monen muun lailla omaehtoisessa karanteenissa koronan vuoksi. Vieläkin kartan sisätiloissa suuria ihmisjoukkoja. Silloin tuli virtuaalikirkko apuun. Olen maaliskuusta lähtien ”kokoontunut Tuomiokirkkoon” ruudun ääressä. Saan ihailla kaunista kirkkoamme ja kuulla messun tai sanajumalanpalveluksen sekä hienoa musiikkia. Se, mistä jään paitsi on ehtoollinen. Nykyinenkään tekniikka ei ole tuota pulmaa ratkaissut.

Mutta – Kuopion tuomiokirkko, minun kirkkoni tuli kotiini!

Kirjoittaja on Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen