Mitä sitten, kun häntä(ä) ei enää ole?

Haluan esitellä teille Päikyn. Päikky ei ole hänen ristimänimensä, eikä edes nimi, jolla hän meille saapui. Koronavuosi nyrjäytti perheemme elämän uusille raiteille, meillä olikin aikaa nelijalkaiselle kaverille. En aiemmin koskaan ollut ajatellut vanhan koiran adoptointia, mutta Päikyn kohdalla en epäröinyt. Olihan pörröinen kippurahäntä kokenut elämässään todella kovia. Arka mummokoira on oppinut vanhoilla päivillä leikkimään, puhuukin melkein…

Koiranomistajana en ikinä ole sallinut koirien nousta sohvalle. Paitsi Päikyn. Koiria ei ole tässä taloudessa ennekään ruokittu pöydästä. Paitsi Päikkyä. Tyttäret ovat analysoineet meidät molemmat toisillemme ehdollistuneiksi: kun Päikky kauniisti katsoo, äiti lässyttää ja rapsuttaa. Päikky saapuu kellontarkasti vaatimaan iltaisin ”iltajugua” ja haukulla myös huomauttaa, jos ruoka alkaa viivästyä. Näköyhteys äitiin on kotona koko ajan.

Kun Päikky kauniisti katsoo, äiti lässyttää ja rapsuttaa.

Lemmikkien positiivisista vaikutuksista on kertynyt myös tutkimusnäyttöä. Tutkija ja lääkäri Heimo Langinvainio on tarkastellut erityisesti koirien vaikutusta omistajan hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Hänen mukaansa esimerkiksi koira tuottaa paljon positiivisia asioita ihmisen elämään tuomalla mielekkyyden tunnetta, jonkun josta huolehtia, muusta elämän sisällöstä puhumattakaan. Eläinsuojeluyhdistykset tekevät tärkeää työtä pelastaessaan lemmikkejä ja etsiessään niille rakastavia koteja.

Yhteinen aikamme tosin on jäämässä väistämättä lyhyeksi Päikynkin tapauksessa. Asia, jota jo nyt kovasti suren. On rakkauden ihanaa tuhlausta helliä tätä pörriäistä. On myös rakkautta päästää sitten joskus irti, kun on sen aika.  En tiedä miten siitä selviämme, kun häntä(ä) ei enää ole.