Olen kuka olen, enkä muuksi muutu
Kukapa meistä ei haluaisi muuttaa jotain piirrettä itsessään. Joku on mielestään liian herkkä, toinen kaipaa lisää itsekuria, kolmas rohkeutta.
Aiemmin on ollut tapana ajatella, että persoonallisuus on muuttumaton ja että ihmisten tavat toimia, ajatella ja tuntea ovat jollain tavalla synnynnäisiä asetuksia, jotka seuraavat mukana elämän alusta loppuun. Muuttuminen pelkästään tahdonvoimalla on helpommin sanottu kuin tehty.
Tutkimukset kuitenkin kertovat, että ihmisen persoonallisuus ei ole täysin kiveen hakattu. Tiedetään esimerkiksi, että opiskeluvuosina ihmiset ovat keskimäärin tunnollisempia kuin työelämään siirryttyään. Ekstroverttiys puolestaan vähenee vakituisen parisuhteen myötä, kun taas iän karttuessa sovinnollisuus lisääntyy. Elämänkokemus ja isot tapahtumat, kuten rakastuminen, muutto uudelle paikkakunnalle, läheisen menetys tai ammatin vaihtaminen muuttavat ihmistä vääjäämättä. Muutos voi tapahtua nopeastikin.
Uhrista voi tulla kukoistaja.
”Jos ihmisen persoonallisuus muuttuu, se näkyy usein selvästi ulospäin. Suuret muutokset näkyvät perusarvoissa, ulkoisessa olemuksessa, hyvinvoinnissa, minäkuvassa sekä tavoissa ja tottumuksissa. Omaa elämää kuvaavan kertomuksen sävy voi muuttua radikaalisti. Uhrista voi tulla kukoistaja ja kukoistajasta uhri,” toteaa psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen.
Ympäristön tuki on muutostilanteissa ratkaiseva. Uskommeko kaverin muuttuneen nokkelaksi viihdyttäjäksi, jos hän on aiemmin vaikuttanut pohdiskelevalta erakolta? Se, miten suhtaudumme esimerkiksi mielenterveyskuntoutujaan, maahanmuuttajaan tai poliitikkoon, voi olla ratkaisevaa kyseisen henkilön kukoistuksen kannalta. Ihminen muuttuu loppujen lopuksi vasta sitten, kun hän tulee nähdyksi muuttuneena.