Ollaan ihmisiksi
Olen viime viikkoina vieraillut ahkerasti Kuopion kaupunginteatterissa. Näytöksiä katsottuani ja syksyn lähestyessä mieleeni on hiipinyt erityisesti luopumisen teema.
Pukija sijoittuu teatterimaailmaan ja siinä pääosan esittäjän Sir:in fyysiset voimat ja muisti alkavat pettää. Hänen uskollinen pukijansa tietää keinot, miten toimia. Tehtävä ei ole helppo. Näytelmä on ilta toisensa jälkeen esitettävä, vaikka Sir:in terveys horjuu ja ympärillä riehuu toinen maailmansota.
Tove Janssonin kirjaan perustuvassa näytelmässä Kesäkirja pieni tyttö Sophia ja hänen isoäitinsä puolestaan viettävät kesää ulkosaaristossa. Elämään mahtuu seikkailuja ja mukavaa yhdessäoloa, mutta myös ikävystymistä ja ulkopuolisuuden kokemusta. Yhdessä kohtauksessa Sophia rukoilee, että tapahtuisi edes jotain, kun on niin tylsää. Nousee kova myrsky ja pientä alkaa pelottaa. Sophia on varma, että myrsky on Jumalan vastaus hänen rukoukseensa. Oivaltavasti isoäiti lohduttaa: ”Minäpä rukoilin, että tulisi kaunis ilma”.
Mukana on haikeutta kesän loppumisesta elokuun pimenevien iltojen myötä. Vanheneminen pakottaa myös luopumaan ja lepäämään.
Elämä on arvaamatonta
Kaksoiselämää-musikaalissa soivat Juice Leskisen laulut. Musikaali vie katsojat 1990-luvun alkuun, keskelle pankkikriisiä. Pääosaan nousevat kuitenkin rakkaus ja elämän arvaamaton kulku.
Juice Leskisen 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi on koottu kokoelma Toisinajattelija. Teos sisältää Juicen sitaatteja, joista kuvastuu ajan henki ja ajatukset yhteiskunnasta uskontoon ja ihmisestä toiseen ihmiseen.
Suomen Kulttuurirahaston vuonna 2013 teettämän tutkimuksen mukaan taitelijoista kaikista suurimman vaikutuksen suomalaisiin ovat tehneet Jean Sibelius, Väinö Linna, Tove Jansson sekä Juice Leskinen.
Ylösnousemus jälkeen kaiken, ylösnousemus päivä uus, Ylösnousemus siihen on meillä yksi ainoa mahdollisuus – Ollaan ihmisiksi. Juice Leskinen