Perimmäisten taloudellisten kysymysten äärellä 

Olemme saaneet elää Kuopion seurakunnissamme viime vuosiin saakka taloudellisesti hyviä aikoja. Nyt verotulojen väheneminen pakottaa tekemään kauaskantoisia ratkaisuja niin toiminnassa kuin rakenteissa. Olemme uuden edessä. 

Meille luottamushenkilöille ja viranhaltijoille tarjottiin laajan selvityksen perusteella jo kahdeksan vuotta sitten tietoa siitä, miten voisimme seurakuntia yhdistämällä säästää toimintakuluissa. Silloin aika ei ollut vielä kypsä tähän muutokseen, mutta viimeaikainen talouden kehitys pakottaa palaamaan nyt asiaan.  

Seurakuntayhtymän kiinteistöjen – kirkkojen ja seurakunnan kokoontumistilojen – peruskorjaustarve on huomattavasti suurempi kuin mihin yhtymällä on varaa. Päätöksenteossa joudumme painimaan sen kanssa,  mihin rahat riittävät, mistä luovumme toiminnassa ja mitkä kiinteistöt ovat välttämättömät. 

Katso kauas – näe lähelle. Katseen tulee olla riittävän kaukana tulevaisuudessa. Mikä on seurakunnan ja kirkon rooli tulevaisuudessa, millaisia tiloja silloin tarvitaan?  Mielestäni kaupunkialue tulee nähdä yhtenä kokonaisuutena ja hakea ratkaisuja toiminnan järjestämiseksi eri kaupunginosissa tältä kannalta. Vapaaehtoisten seurakuntalaisten voimin saadaan toimintaan paikallisuutta, niin kuin jo nyt maalaisseurakunnissa toimitaan. 

Riittävän kauas näkeminen on tietysti vaikeaa. Sitä se on ollut menneisyydessäkin. Esimerkiksi kelpaa vaikka Tuomiokirkkoseurakunnan kokoontumistilojen rakentaminen kauas kirkosta Suokadun varteen. Tätä olen pohtinut, kun nyt olemme esittämässä uusia tiloja rakennettavaksi kirkon tontille. 

Meille Tuomiokirkon käyttäjille on tärkeää saada kokoontumistilat viimeinkin kirkon yhteyteen. Näemme, että juuri krypta on kauaskantoisin ratkaisu. Se on kulttuurihistoriallinen teko. Ikiaikainen tuomiokirkko ansaitsee kupeelleen tilan, johon on niin seurakuntalaisten kuin turistienkin helppo tulla.