Piispa Jari Jolkkonen onnittelee 110-vuotiasta Kirkko ja koti -lehteä
110 vuotta täyttävä Kirkko ja koti kuuluu Suomen vanhimpiin seurakuntalehtiin. Ja ylipäänsä yhä ilmestyviin sanomalehtiin.
Se kertoo, että lehdelle on ollut vahva tarve halki aikojen myrskyjen. Ihmiset ovat sitä odottaneet, seurakuntien päättäjät ovat siihen panostaneet. Pitkä historia kertoo myös, että lehti on kyennyt kehittymään ja muuttumaan ajan vaatimuksiin.
Mutta paljon on myös pysynyt samana. Kaikkina aikoina lehti on ollut yhdistävä linkki seurakunnan ja seurakuntalaisten välillä. Se välittää tietoa seurakuntien tapahtumista. Se kertoo ihmisten arjesta samaistuttavalla tavalla. Se tarjoaa yhdistävän alustan etsiä Jumalan kasvoja ja pohtia, mitä kirkon usko merkitsee tänään.
Polarisaatio on totta.
Tämä pyrkimys yhdistää on tullut entistä tärkeämmäksi nykyisin, jolloin yhteiskunnallinen vastakkainasettelu on kärjistynyt. Polarisaatio on totta.
Se sai lisäpontta erityisesti, kun somejätit Facebook ja Twitter ottivat 2010-luvun alussa käyttöön jaa-toiminnon. Pian toimintoa ryhdyttiin käyttämään pöyristyttämistarkoituksessa: omalle sisäryhmälle lähetettiin toisin ajattelevista tai uskovista aineistoa, joiden tarkoitus oli osoittaa vain se, kuinka tyhmiä ja pahoja nämä ovat. Moraalipsykologi Jonathan Haidt on kuvannut jaa-toimintoa tehokkaaksi tikka-aseeksi, jolla ideologiset kilpailijat voivat maalittaa ja piikitellä toisiaan.
Myös Suomessa julkista keskustelua sävyttää keskinäinen epäluottamus. Lehtien palstoilla ja somekanavilla kilpaillaan siitä, kuka keksii ilkeimmän sivalluksen.
Myös kirkkoa on haastettu mukaan vastakkainasetteluun. Onpa siinä välillä onnistuttukin.
Kirkko ja koti ui rohkeasti vastavirtaan. Se tahtoo olla yhdistävä linkki. Se etsi mieluummin yhteyttä kuin riitaa. Erojen sijasta halutaan kiinnittää huomioita yhdistäviin asioihin.
Kirkko ja koti -lehti tahtoo olla yhdistävä linkki.
Tämä kaikki on haluttu tehdä journalistisesti korkeatasoisella tavalla. Pyrkimys sovinnollisuuteen ei ole merkinnyt ympäripyöreyttä. Myös hankalia asioita on haluttu käsitellä – fiksusti ja sivistyneesti. Toivon, että tämä kypsä, aikuinen, vastakulttuurinen, sovitteleva – siis kristillinen – ote jatkuu.
Kiitän sydämellisesti Kirkko ja koti -lehden vastuunkantajia, päätoimittaja Minnaa, toimittajia ja avustajia. Kiitoksen ansaitsee Kuopion seurakuntayhtymä, joka on ymmärtänyt panostaa lehteen. Kiitoksen saavat myös lukijat, joiden mielenkiinto pitää lehteä yllä. Ja joiden palaute auttaa sitä kehittymään.
Toivotan hyvän Jumalan siunausta!
Kirjoittaja on Kuopion hiippakunnan piispa