Piispa Jari Jolkkonen: Ukraina taistelee myös Suomen puolesta
Venu00e4ju00e4n hyu00f6ku00e4ttyu00e4 Ukrainaan piispa Jari Jolkkosen mielen on tu00e4yttu00e4nyt myu00f6tu00e4tunto ja huoli sodasta ku00e4rsivistu00e4 ukrainalaisista. Piispa tiivistu00e4u00e4 tuntemuksensa viiteen sanaan.
Tuska
”Aivan alusta lähtien sota on herättänyt tuskaa. Kun ajattelen sodasta kärsiviä ukrainalaisia, tuskaani yhdistyy huoli ja myötätunto. Kun ajattelen Venäjän rikollista hyökkäystä, typeriä perusteluja ja raakalaismaista tulenkäyttöä, tuskaani liittyy syvä epäreiluuden kokemus.”
Auttaminen
”Ukrainalaiset tarvitsevat humanitaarista apua. Pitkään. Parasta on lahjoittaa rahaa luotettaville avustusjärjestöille. Niihin kuuluu myös Kirkon Ulkomaanapu. Tiedän sen, koska johdan kirkon lähetys- ja avustusjärjestöjen valvontaa. Talvisodassa me jäimme yksin. Ankara totuus on, että Ukraina tarvitsee myös aseapua. Ukrainan häviäminen rohkaisisi Venäjää jatkamaan militaristista imperialismia. Ukraina taistelee myös Suomen puolesta.”
Rajayhteistyö
”Venäjän valtiojohtoa pitää iskeä talouspakotteilla lujaa. Toisaalta tavalliset venäläiset ovat syyttömiä sotaan. Itäraja tulee olemaan vieressämme tuhat vuotta. Siksi kestävän rauhan takia meidän pitäisi yrittää jatkaa vuorovaikutusta ruohonjuuritasolla. Eikö luottamuksen rakentaminen tavallisiin venäläisiin, kansalaisjärjestöihin ja ystävyysseurakuntiin voisi olla juuri meidän itärajalla elävien tehtävä?”
Puolustus
”Venäjän hyökkäys paljasti, että sen valtionjohto ymmärtää lopulta vain voiman ja vallan kieltä. Siksi meidän on jatkossakin pidettävä puolustusvoimat suorituskykyisenä. Entisenä aktiivireserviläisenä ja maanpuolustuskursseja kuluttaneena tiedän, että Suomen armeija on hyvässä kunnossa. Meillä on vahva tykistö ja maailmanluokan hävittäjät. Maastomme suosii puolustajaa, olemme ”suluttamisen suurvalta”. Tämä tuo tiettyä levollisuutta. En pelkää hyökkäystä Suomeen. Mutta samalla Suomen pitää olla myös rauhanturvaamisen ja diplomatian suurvalta.”
Rukous
”Sodan sytyttyä järjestettiin piispojen toivomuksesta rauhan rukous ja kellojen soitto kaikissa seurakunnissa. Rukous on oikeasti tärkeä, ei vain korulause. Siinä tuomme kärsivien hädän sekä Jumalan korviin että omalle sydämellemme. Tutkimukset osoittavat, että pitkittyneessä stressissä rukous vahvistaa ihmisen kriisinsietokykyä.”