Rakasta lähimmäistäsi

Valtteri Parikka pohti 13.6. Helsingin Sanomien kolumnissaan: ”Miksi oikeastaan kuulun kirkkoon, vaikken siellä koskaan käy? Kirkolla on edessään eräänlainen paradoksi: toisaalta kirkon toivotaan uudistuvan, toisaalta juuri kristillisyyden ikiaikaiset perinteet ovat yhdessä pitävä voima.”  

Keskusteltuaan muutaman papin kanssa Parikka päätti onneksi jäädä kirkon jäseneksi. 

Parikan kaltaisia pohtijoita on paljon. Äskettäin julkaistun kirkon tunnettuustutkimuksen mukaan kirkolla on haasteita, sillä jäsenyyteen sitoudutaan aiempaa hatarammin. Kuopiolaisista yksi kymmenestä ilmoitti osallistuvansa kirkon toimintaan viikoittain tai kuukausittain.  

Kuopion seurakunnat ovat suunnitelleet tulevaisuuttaan
rakenneselvityksen muodossa. Tuomiokapituli ei pitänyt keskustan seurakuntien liitoshanketta tarkoituksenmukaisena. Seurakuntayhtymässä olisi muun muassa tehtävä nykyistä selkeämpi kiinteistöstrategia, joka perustuu huolelliseen kiinteistöjen käytön ja tarpeen arviointiin. Kiinteistöstrategian uudistaminen on parhaillaan käynnissä.  

Pidetään huolta toisistamme

Kirkossa käyminen tai toimintaan osallistuminen ei ole suomalaisille merkittävin tekijä jäsenyydelle. Kirkon työtä halutaan tukea silloin, kun se tekee jotain konkreettista kristillisen lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Tämä on monille tärkein syy kuulua edelleen kirkkoon.  

Raamatussa esitetään rakkauden kaksoiskäsky Jumalan lain tiivistelmäksi: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. (Matt 22:39) 

Myös kymmenessä käskyssä kolme ensimmäistä koskevat ihmisen suhdetta Jumalaan. Lopuissa on kyse ihmisten välisistä suhteista. Ne ovat lähimmäisen rakastamista tarkoittavia moraalisia velvoitteita. 

Herran ristin kantajiksi 
meidät kaikki kastettiin, 
lähimmäisten auttajiksi 
arkipäivän askeliin.

Virsi 442:1