Riippumattomuudessa piilee itsekkyyden ainekset
Suomalainen elämäntapa on yksilökeskeistä. Itseriittoisuutta ja omaehtoisuutta arvostetaan. Riippumattomuus on vapauden mitta.
Tämä on ymmärrettävää. Hyvinvointiyhteiskunnassa emme enää tarvitse toisiamme varmistamaan jokapäiväisessä elämässä selviämistä.
Asialla on kuitenkin kääntöpuoli. Omaehtoisuudessa, riippumattomuudessa ja irti olemisessa on itsekkyyden ainekset. Totutaan ajattelemaan, että ”maailma on minua varten”.
Itsekäs elämä ei anna sitä, mitä se lupaa. Juuri kun sen tarjoaman vapauden saavuttaa, häviää elämästä kiinnittymisen ja yhteenkuulumisen tuoma turva. Ja tyhjyyden kokemukset voimistuvat.
Kun keskittyy itsen ulkopuolella oleviin asioihin, pääsee epäitsekkyys esiin. Silloin ”elää maailmaa varten”. Edustaa omalla elämällään sitä yhteistä tulevaisuutta, jonka toivoo toteutuvan.
Epäitsekkyys täydellistää elämän.
Elämä täydellistyy, kun olemassaololle tunnistaa pieniä ja suuria tarkoituksia maailmassa, jossa elää. Tarkoitukset ovat niitä syitä, joiden vuoksi elämällä on arvoa.
Hyvään elämään tarvitaan sekä itsekästä omaehtoisuutta että epäitsekästä maailmaa varten elämistä. Itsekkyys lisää tyytyväisyyttä, mutta epäitsekkyys täydellistää elämän.
Itsekkään elämän jo osaamme, mutta epäitsekäs vaatii vielä harjoitusta. Epäitsekäs ”maailmaa varten eläminen” on sitä, että tartutaan yhteisiin asioihin päättäväisesti. Tehdään omannäköisesti se, mitä voidaan, jotta yhteinen tulevaisuus olisi hyvä.
Maailmaa varten elämisen palkinto on elämän tarkoitusten tavoittaminen. Se on parasta, mitä elämässä on. Silloin tunnistaa hyviä syitä elää juuri tätä ainutkertaista hetkeä.