Sattumaa vai johdatusta?

Nuori mies jää jälleen ilman opiskelupaikkaa. Masentaa. Taas yksi välivuosi. Välivuoden aikana hän tapaa tulevan vaimonsa. Sattumaa vai johdatusta?

Irtisanottu työntekijä lähettää lukemattomia työhakemuksia. Vuosien kokemukselle ei ole kysyntää. Kaikki ovet tuntuvat sulkeutuvan nenän edessä. Sattumaa vai johdatusta?

Sattumien varassa eläminen on jännittävää kuin 24/7 pyörivä lottoarvonta. On tuurista kiinni, mitkä numerot milloinkin kohdalleni osuvat. Silloin tällöin kupongissani on neljä oikein ja voin elää haaveillen, mitä tekisin, jos saisin täysosuman.

Luottaessani johdatukseen saan levätä itseäni suuremmissa, hyvää tahtovissa käsissä. Voin pyrkiä ajattelemaan, että kohdalleni osuviin tilanteisiin on kätketty jokin tarkoitus. Tarkoitus, jota en usein siinä hetkessä pysty näkemään.

Sattuma-näkökulmalla katsottuna voin olla kuin Hannu Hanhi, jolle aina käy hyvin ja ylpistyä. Sattuma voi kohdella minua myös toisin, jolloin riskinä on kielteisyys ja kyynisyys. Johdatukseen luottaessani taivun helpommin nöyryyden sekaiseen kiitollisuuteen. Kaikki ei ole kiinni tämän hetken menestyksestä tai onnettomuudesta.

Myös ihmiset ympärilläni näyttäytyvät eri sävyisessä valossa riippuen siitä, onko polttimon paikalla sattuma vai johdatus. Kadulla avautumaan tuleva humalainen voi olla joku satunnainen hörhö, joka on karistettava äkkiä kannoilta tai ihminen, jonka kohtaamisessa piilee jokin tarkoitus.

On lopulta omissa käsissäni valita, kumpaan pyrin arjessani luottamaan. Onko elämäni sattumankauppaa vai piileekö kaiken takana sittenkin johdatus.