Sauna voi muistuttaa rukousta
Sauna on suomalaisille vahva siirtymärituaali aktiivisuudesta rauhaan.
Kirjailija Auli Viitala vertasi Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa (15.11.2024) rukousta saunaan. ”Jokin siinä rituaalissa rentouttaa, vaikka en ihan tiedä, miksi.”
Tämä on hienosti sanottu. Teologi Owe Wikström ilmaisee jotain samaa teoksessaan Häikäisevä pimeys kuvatessaan yksinäisyyden tarvetta, että se on ”vapaaehtoisuuteen perustuvaa yksinäisyyttä, jossa ihminen voi tavoittaa oman itsensä”.
Itselleni aamuvarhainen saunominen, uiminen kylmässä merivedessä ja hiljainen mietiskelyhetki saunan päätteeksi kynttilänvalossa on luonut syvyyttä arkiseen viikkoon. Koska saavun paikalle niin varhain, olen yleensä pienen helsinkiläisen saunan ensimmäinen ja ainut asiakas ja saan olla lauteilla aivan yksin.
Useimmat saunojat arvostavat hiljaisuutta.
Mihin tarvitsen tätä yksinäisyyden rituaalia, kun myös elän yksin? Ymmärtäisin, että pysähtyminen ja keskittyminen vaativat selkeitä paikkoja ja toimia, joiden avulla astutaan aktiivisuudesta mietiskelyyn. Owe Wikström puhuu kirjassaan aikataskuista, jotka antavat aktiiviselle ihmiselle mahdollisuuden kokea elämä voimakkaana ja täydesti.
Saunassa käymällä on Suomessa perinteisesti päätetty työviikko. Sauna on vahva siirtymärituaali aktiivisuudesta rauhaan. Useimmat saunojat arvostavat hiljaisuutta. Saunassa ruumiin ja sielun yhteys löytyy luonnostaan; hämärässä lämmössä voi keskittyä kuuntelemaan sisintään.
Talviuimarit tietävät myös, että kylmä vesi tarjoaa paitsi ruumiillisen myös henkisen elämyksen. Avannossa käynti herättää ihmisen aistimaan itseään ja ympäristöään erityisen voimakkaasti. Jäisen veden puraisun jälkeen kehossa humahtaa voimakas olemassa ja elossa olemisen tunne. Lämpimän ja kylmän aistimukset tuottavat tyynen jälkihehkun ja olemisen rauhan.
Sisäisen rauhan ja tyyneyden tuottajana sauna voi muistuttaa rukousta.