Seurakunnan perheleiri tarjosi hengähdystauon
Miltä kuulostaisi viikonloppureissu perheen kanssa keskellä kiireisintä kevät- ja kuravaaterumbaa? Lapsille ja aikuisille järjestetty ohjelmaa koko ajaksi. Ja saa vielä valmiiseen ruokapöytään istahtaa.
No hyvältähän se kuulosti, joten eräänä keväisenä viikonloppuna pakkasimme perheemme matkaan ja lähdimme kotiseurakuntani järjestämälle perheleirille. Leirillä touhuttiin monenmoista: leikittiin, saunottiin, pelailtiin, laulettiin. Katsottiin omien ja toistemme lasten perään. Parasta oli hetken irtiotto arjesta. Sai vain olla. Pystyi hyvällä omallatunnolla keskittymään perheen kanssa olemiseen, kun kotiasiat ja keskeneräiset työt olivat poissa silmistä.
Seurakunnan leirielämä on minulle tuttua jo lapsuudesta ja nuoruudesta. Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja huomasin? Leirimuotiin kuuluu edelleen olennaisena osana lökähousut ja villasukat. Ruoka on edelleen hyvää ja ihme on, jos pääsee nälkä yllättämään. Leirien parasta antia silloin ennen oli yhdessä oleminen ja tekeminen. Sekään ei ole muuttunut mihinkään. Erojakin löytyi: lapsena laitettiin herätyskello soimaan aina viime tipassa, viitisen minuuttia ennen aamupalan päättymistä, jotta saatiin nukkua mahdollisimman pitkään. Tällä leirillä aamuvirkut lapsoset herättivät jo kuuden jälkeen. Ennen aamiaista oltiin ehditty jo pelata puolen tunnin sählymatsi, tehokasta!
Tärkeää keskustelua ja kokemusten jakamista.
Leirillä oli myös vanhemmille ja lapsille omaa ohjelmaa. Lapset pääsivät touhuamaan turvallisessa porukassa, vanhemmilla oli hetki aikaa istahtaa vaihtamaan ajatuksia keskenään. Pohdimme omia vahvuuksiamme vanhempina, arkemme voimavaroja ja haasteita sekä sitä, mitä toivoisimme omaan vanhemmuuteemme lisää. Tärkeää keskustelua ja kokemusten jakamista. Ehkä seurakunnan kautta voisi löytyä mahdollisuuksia jonkinlaiselle vanhempien keskustelupiirille säännöllisemminkin. Sellainen olisi varmasti tervetullut tukimuoto monille seurakuntalaisille.
Illalla kokoonnuttiin piiriin ja kajautettiin Hyvää yötä, Jeesus myötä. Kiitos tästä päivästä! Aivan kuten ennenkin. Jatkuvuuden tunne oli vahvasti läsnä. Leirin päätyttyä lapsemme ryhtyi jo katsomaan tulevaan ja suunnitteli ensi vuoden leirin sählyjoukkueet valmiiksi. Selkeästi viihdytty on!
Kirjoittaja on Kallaveden seurakunnan luottamushenkilö