Rakenneuudistuksessa on mietittävä taloudellisia realiteetteja ja toiminnan uudistumista
Seurakuntarajat on mahdollista piirtää miten vaan. Ainakin teoriassa asia on näin. Vuosikymmenten ja vuosisatojen kuluessa rajoja on piirretty aina uudelleen.
Väestön kasvaessa ja seurakuntatyön monipuolistuessa seurakuntia syntyi keskustan alueelle useita ja kuntaliitos vastaavasti toi uusia alueita osaksi seurakuntayhtymää. Siksi seurakuntarajat eivät ole niin pyhiä kuin ehkä äkkiseltään voisi ajatella.
Jos seurakuntien määrä ja sijainti määriteltäisiin nyt tyhjältä pöydältä tarveharkinnan mukaan, tuskin tulos olisi nykyisen kaltainen. Vaikka seurakuntia olisikin sama määrä, rajat piirtyisivät toisin. Silloin mietittäisiin, mikä on ihmisten luonnollinen kulkusuunta. Erottaako rautatie tai moottoritie todellakin ihmisiä vai onko raja vedettävä johonkin muuhun? Miten kulkee joukkoliikenne? Missä asioin ja hoidan asioitani? Minne minun on helppo tulla ja millainen välimatka on?
Naapuriseurakunta ei voi tietää toista seurakuntaa paremmin, miten sille käy
Rakenneselvitystä tehdessä emme kuitenkaan lähde tyhjästä. Liikkeelle on lähdettävä siitä, missä nyt olemme. Esitystä seurakuntaliitoksista tai rajamuutoksista ei voi tehdä seurakuntayhtymä, vaan joko seurakunta itse tai tuomiokapituli. Jos seurakuntaneuvosto ei ole halukas muutoksiin, niitä ei voida tehdä. Tämä realiteetti on tärkeää muistaa. Naapuriseurakunta ei voi tietää toista seurakuntaa paremmin, miten sille käy.
Toisaalta on tärkeää juuri seurakuntaneuvostoissa muistaa, että päätöksiä tehdään tulevaisuutta varten. Siksi en voi kysyä vain, mitä tämä tarkoittaa minulle tai miltä minusta tuntuu.
On mietittävä taloudellisia realiteetteja ja toiminnan uudistumista. Siksi keskeistä on, millainen rakenne palvelee parhaiten tämän alueen seurakuntalaisia. Miten palvelemme niitä, joille oma kirkko on rakas paikka ja niitä, jotka uskollisesti ovat seurakuntamme jäseniä, vaikkemme heitä usein näe.
Rakennemuutosta ei voi tehdä pelkästään tunteella tai oletuksilla, vaan on puntaroitava tarkasti, mitä mikin vaihtoehto tarkoittaisi. Siihen tarvitaan avointa mieltä, kylmää faktaa ja lämmintä sydäntä. Kyllä tästä hyvä tulee.
Kirjoittaja on yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja