Seurakuntatyössä tarvittaisiin enemmän arjen teologiaa

Useiden vuosikymmenien aikana tehtyjen havaintojeni mukaan liian monet seurakunta-aktiivit haluavat keskustella siitä, miten supistetaan toimintoja tai miten sopeudutaan hallinto- ja kiinteistöorganisaatioita uudistaen uusiin tilanteisiin. Molemmat ovat toki erityisen perusteltuja projekteja, sitä en kiistä. Tässä yleisen seurakuntaelämän virrassa ne ovat kuitenkin riittämättömiä pääongelmiimme verrattuna. En ole havainnut, että olisimme oikeasti uudistamassa omaa kirkkoamme, sen jumalanpalveluselämää tai muuta hengellistä työtämme.

Ellemme saa yleistä seurakuntatyötä, jumalanpalveluksia ja muuta hengellistä työtä uusiin uomiin, nämä kaksi edellä mainittua projektia ovat tässä kontekstissa toisarvoisia.

Voisimme rikastuttaa teemoja uusin sanoin.

Itsestään selvää on, että meidän tulee säilyttää perustyömme kivijalka, Raamatun sanoma, evankeliumi ja Jeesuksen pelastustyö, uudenkin työmme kivijalkana. Voisimme kuitenkin rikastuttaa teemoja uusin sanoin, uusin sävelin, raikkaammin, iloisemmin ja ymmärrettävästi syvällisemmin. Tarvitsemme uusia keinoja puhutella seurakuntalaisia. On opeteltava kokonaan uusi kieli, arjen teologinen kieli. Sen avulla kohtaamme ihmisten arjen sellaisena kuin sen todellisuudessa ymmärrämme.

Yksi arjen teologian tärkeä lähestymiskulma on myös se, että emme kovistele seurakuntalaisiamme emmekä myöskään seurakuntiin kuulumattomia. He sivistyneinä ihmisinä kyllä sisimmässään tietävät, missä itse menevät ja missä me menemme. Olemmehan me heitä opettaneet jo parituhatta vuotta. 

Uskon, että seurakuntiemme menestystä ei rakenneta yksin sunnuntain jumalanpalveluksissa. Sen sijaan, jos onnistumme uskottavasti tukemaan kanssasisariamme ja -veljiämme ensin heidän arjessaan, saa työ siunauksensa ja huipennuksensa sunnuntaisin. 

Kirjoittaja on Järvi-Kuopion seurakunnan luottamushenkilö