Suuremman suojassa

Yksi koronavuosi alkaa olla takana. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Tiedon vastapuolella on epätietoisuus. Olemme joutuneet elämään pitkään sekä tiedon että epätietoisuuden varassa.

Olen luonteeltani melko kärsimätön ihminen. Minun kannaltani on varmaan hyvä, etten vuosi sitten tiennyt, kuinka kauan koronapandemia kestää. Olisi saattanut turnauskestävyys pettää.

Naiivisti kuvittelin, että pandemia on pian ohi. Onneksi kesällä oli sentään tartuntojen suhteen rauhallisempi tilanne ja loman pystyi viettämään hieman vapaammin.

Monessa raamatunkohdassa ja virressä kehotetaan luottamaan. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Matt 6:27,34.

Luottamus on koetuksella, kun pandemia on pitkittynyt. Vieläkään ei ole varmuutta sen päättymisestä. Myös kärsivällisyyttämme koetellaan.

Korona-aika on opettanut, kuinka riippuvaisia olemme toisista ihmisistä. Huolet ja pelko ovat myös yhdistäneet meitä.

Toivossa on hyvä elää

Valonpilkahduksia on kuitenkin näkyvissä. Kevätaurinko lämmittää päivä päivältä enemmän.

Pääsiäinen on tärkeä muistutus toivosta. Jeesuksen ylösnousemuksen kautta pääsiäisestä tuli synnistä ja kuolemasta vapautumisen juhla.

Pääsiäisyönä seurakunnissa vietetään messua. Sen yhteydessä sytytetään kynttilät, jotka kuvaavat nousevaa aurinkoa ja kuoleman pimeyden väistymistä. 

Suurempi voima kantaa meitä eteenpäin.

Joka aamu on armo uus,
Miksi huolta siis kantaa!
Varjot väistyy ja vajavuus,
Jeesus voimansa antaa. Virsi 547:1