Toiseksi parasta mitä kirkko voi tarjota
Seurakuntalaisille on tärkeää jäädä liturgian jälkeen joko kirkkotilaan tai seurakuntasaliin nauttimaan kahvia, teetä ja pöydän antimia. Kahvi on tärkeä, mutta ilman seurustelua pelkkä kahvi ei maistu.
Olen suuri kirkkokahvien ystävä. Pappina on tietysti helppo sanoa näin, kun palveluksen jälkeen astun valmiiseen pöytään, mutta samalla on, joka kerta, muistettava kiittää kaikkia niitä, jotka mahdollistavat rakkauden aterian, yhteisen aterian, agapen.
Kirkkomme perinteessä paastotaan ennen ehtoollista, joka käytännössä tarkoittaa sitä, ettei aamulla ennen jumalanpalvelusta nautita lainkaan aamiaista. Pilke silmäkulmassa voisi sanoa, että kirkkoon lähdetään suoraan sängystä. Meidän tulee ajatuksin ja teoin valmistautua ehtoolliseen. Toki lääkkeet pitää ottaa.
Tältäkin osin kirkkokahveilla on suuri merkitys, siis niin, että paasto päättyy Herran Pyhään ehtoolliseen sekä maalliseen ateriaan.
Seurakuntalaisille on tärkeää jäädä liturgian jälkeen joko kirkkotilaan tai seurakuntasaliin nauttimaan kahvia, teetä ja pöydän antimia. Kahvi on tärkeä, mutta ilman seurustelua pelkkä kahvi ei maistu. Palveluksen jälkeen yhdessä oleminen on kuulumisien vaihtamista, mutta samalla papille hyvä tilaisuus kertoa seurakunnan ajankohtaisista asioista.
Kirkkomme kanoneissa, kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä ei löydy säädöksiä kirkkokahveista. Sotien jälkeen karjalaisten ja ortodoksien asettuessa uusille kotiseuduille vain praasniekat eli temppelijuhlat olivat ainoita tilaisuuksia, joissa juotiin kirkkokahvit, muulloin palvelusten jälkeen lähdettiin suoraan kotiin.
Nykytapa on muotoutunut perinteeksi viimeisten vuosikymmenien varrella. Siitä on tullut jopa niin tärkeä traditio, että sitä kutsutaan leikkisästi seurustelun sakramentiksi.
Olen ymmärtänyt, että tältä osin kaikilla kirkoilla on yksi yhteinen sakramentti.