Toivo kantaa myös kriisitilanteissa
Seurakuntien yksi tärkeä tehtävä on hoitaa henkistä kestävyyttä.
Itä-Suomen aluehallintovirasto järjesti lokakuun lopussa valmiusharjoituksen, johon myös seurakunnat osallistuivat. Harjoituksen tavoitteena oli vahvistaa alueellista valmiutta normaaliolojen häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa. Osallistujat koostuivat hyvinvointialueista, kunnista, viranomaisista ja muista alueen keskeisistä toimijoista.
Harjoituksen kuvitteellisena tilanteena oli kiristynyt kansainvälinen tilanne. Tämä oli johtanut myös Suomessa turvallisuustilanteen heikentymiseen, infrastruktuurin häiriöihin ja sotilaallisen voimankäytön uhan kasvuun. Harjoituksen avulla kehitettiin osallistuvien organisaatioiden tilannetietoisuutta, yhteistoimintakykyä sekä valmiutta turvata elintärkeät toiminnot.
Kirkon erityinen anti varautumisessa on toivo.
Seurakuntien tärkeä tehtävä on hoitaa erityisesti henkistä kestävyyttä ja hautaustoimea. Nämä ovat meille tuttuja tehtäviä normaalioloissakin.
Piispa Jari Jolkkonen oli tyytyväinen, että seurakunnat osallistuivat aktiivisesti harjoitukseen. Hän korosti, että ”valmistautumisen tarkoitus ei ole herättää ahdistusta tai huolta, vaan luottamusta, toivoa ja itsevarmuutta. Kirkon erityinen anti varautumisessa on toivo. Toivomme lepää ihmiseksi syntyneen ja kuoleman vallan kukistaneen Kristuksen varassa. Tämän toivon varassa on hyvä elää arkea ja juhlaa. Kaikissa olosuhteissa”.
Itsenäisyyspäivän lähestyessä minun mieleeni palautui virren 584 sanat, jotka valmiusharjoituksen jälkeen tuntuivat erityisen puhuttelevilta:
Siunaa ja varjele meitä,
Korkein, kädelläs.
Kaitse ain kansamme teitä
vyöttäen voimalla meitä
heikkoja edessäs.
Sulta on kaikki suuruus,
henki sun hengestäs.